Itämaille
Ulkoasu
Itämaille. (»Asesepästä».) Kirjoittanut Viktor Rydberg |
(Margit miettii värttinää käyttäessään:)
- Mikä kaiho se lienee mulla,
- mi liikkuu rinnassain?
- Itämaille mielin mä tulla
- nyt luo oman armahain.
- Ja jos käy, kuten käyvän soisin,
- Itämailta en palaa pois,
- ma Saaronin lilja oisin,
- min armaani taittaa vois.
- Ja jos käy, kuten käyvän soisin,
- hän kantaa mun rinnallaan,
- ja silloin olla voisin
- hänen silmänlohtunaan.
- Surun teitä mun vie hän ja riemun
- luo Latsarin, Kaanahan,
- hän Taaborin säihkyhyn vie mun
- ja merelle Galilean.
- Meri käy, sen on hyrskynä pinta,
- soi pauhina aallokon,
- mut Daavidin pojan rinta
- kukan valkean turvana on.
- Oi, oisin rypäle vienoin,
- min on poiminut armahin,
- jota nauttii huulin hienoin
- ja hempeän suloisin;
- jyvä leivästä, suotu sille,
- joll’ armon nälkä on,
- mi tuodaan uskoville
- yli alttari-antimoni
- Ma vuotan ja kaipaan kerran
- hänen ilmestymistään,
- ma kaihoan kera Herran
- iäks yhdeksi yhtymään.
- Ikiruumiini, sieluni liittää
- mun on kaihoni ihanimpaan.
- Hänt’ tahdon ma kielin kiittää,
- joit’ autuustoivoni saan.
Suom. Severi Nuormaa. – V. J.
Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.