Itämaille

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Itämaille.
(»Asesepästä».)
Kirjoittanut Viktor Rydberg


(Margit miettii värttinää käyttäessään:)

Mikä kaiho se lienee mulla,
mi liikkuu rinnassain?
Itämaille mielin mä tulla
nyt luo oman armahain.
Ja jos käy, kuten käyvän soisin,
Itämailta en palaa pois,
ma Saaronin lilja oisin,
min armaani taittaa vois.
Ja jos käy, kuten käyvän soisin,
hän kantaa mun rinnallaan,
ja silloin olla voisin
hänen silmänlohtunaan.
Surun teitä mun vie hän ja riemun
luo Latsarin, Kaanahan,
hän Taaborin säihkyhyn vie mun
ja merelle Galilean.
Meri käy, sen on hyrskynä pinta,
soi pauhina aallokon,
mut Daavidin pojan rinta
kukan valkean turvana on.
Oi, oisin rypäle vienoin,
min on poiminut armahin,
jota nauttii huulin hienoin
ja hempeän suloisin;
jyvä leivästä, suotu sille,
joll’ armon nälkä on,
mi tuodaan uskoville
yli alttari-antimoni
Ma vuotan ja kaipaan kerran
hänen ilmestymistään,
ma kaihoan kera Herran
iäks yhdeksi yhtymään.
Ikiruumiini, sieluni liittää
mun on kaihoni ihanimpaan.
Hänt’ tahdon ma kielin kiittää,
joit’ autuustoivoni saan.

Suom. Severi Nuormaa. – V. J.


Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.