Itsenäisyyspäivän vietto

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä.[muokkaa]

Suomen asetuskokoelma 388/1937.

Annettu Helsingissä 26 päivänä marraskuuta 1937.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §. Suomen itsenäiseksi tasavallaksi julistautumisen muistoksi on joulukuun kuudetta päivää, jota tässä laissa sanotaan itsenäisyyspäiväksi, vuosittain vietettävä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä.

Itsenäisyyspäiväksi lasketaan vuorokausi, joka alkaa kello kahdestakymmenestäneljästä sanotun päivän vastaisena yönä. Säännöllisessä kaksi- ja kolmivuorotyössä tämä vuorokausi voidaan kuitenkin laskea alkavaksi kuusi tuntia myöhemmin.

2 §. Itsenäisyyspäivän sattuessa arkipäiväksi on työt virastoissa, tuomioistuimissa ja kouluissa sekä valtion, kuntien ja yksityisten laitoksissa, yrityksissä ja työmailla sinä päivänä keskeytettävä kuten sunnuntaina.

Työntekijän oikeudesta kieltäytyä tekemästä työtä itsenäisyyspäivänä olkoon vastaavasti voimassa, mitä työstä sunnuntaina on säädetty.

3 §. Töiden keskeyttämisestä huolimatta on työntekijälle maksettava itsenäisyyspäivältä, jos se muuten olisi ollut työpäivä, täyttä työpäivää vastaava palkka. Jos työtä tehdään päivä-, tunti tai urakkapalkalla, on palkan saamisen edellytyksenä kuitenkin, että työntekijä on ollut työnantajan työssä yhdenjaksoisesti vähintään kuusi työpäivää lähinnä ennen itsenäisyyspäivää.

Urakkatyön tekijäksi katsotaan, kun kysymyksessä on ruumiillinen työ, se, joka suoritetun työmäärän perusteella maksettavaa palkkaa vastaan on sitoutunut tekemään toiselle työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena ja jota ei siinä ole pidettävä itsenäisenä yrittäjänä.

Urakkatyöstä lasketaan itsenäisyyspäivän päiväpalkka sen keskimääräisen päiväansion perusteella, mikä työntekijällä on ollut kuuden työpäivän aikana lähinnä ennen itsenäisyyspäivää, tai, jollei tätä perustetta voida käyttää, sen mukaan, mitä samanlainen työntekijä paikkakunnalla samaan aikaan yleensä saa.

4 §. Työntekijälle, joka tekee työtä itsenäisyyspäivänä, on, vaikka itsenäisyyspäivä sattuukin arkipäiväksi, maksettava korotettu palkka niissä tapauksissa ja niiden perusteiden mukaan, kuin sunnuntaina suoritetusta työstä on säädetty.

5 §. Itsenäisyyspäivänä ei ole lupa pitää markkinoita, toripäiviä eikä huutokauppoja.

6 §. Työnantaja, joka jättää noudattamatta tämän lain määräyksiä töiden keskeyttämisestä itsenäisyyspäivänä, rangaistakoon enintään sadalla päiväsakolla, jollei ankarampaa rangaistusta ole muussa laissa säädetty.

Jos on ilmeistä, että työnantaja, vapautuakseen maksamasta palkkaa itsenäisyyspäivältä, on irtisanonut työntekijän, rangaistakoon häntä, niinkuin 1 momentissa on säädetty, ja velvoitettakoon työnantaja samalla, jos työntekijä sitä vaatii, maksamaan työntekijälle palkka itsenäisyyspäivältä.

7 §. Tämä laki kumoaa 8 päivänä marraskuuta 1929 annetun lain joulukuun kuudennen päivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä.

Helsingissä 26 päivänä marraskuuta 1937.

Tasavallan Presidentti KYÖSTI KALLIO.

Sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm.

Laki joulukuun kuudennen päivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä.[muokkaa]

Suomen asetuskokoelma 350/1929.

Annettu Helsingissä 8 päivänä marraskuuta 1929.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:

1 §. Suomen itsenäiseksi tasavallaksi julistautumisen muistoksi on joulukuun kuudetta päivää vuosittain vietettävä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä.

2 §. Joulukuun kuudennen päivän sattuessa arkipäiväksi on työt virastoissa, tuomioistuimissa ja kouluissa sekä valtion, kuntien ja yksityisten laitoksissa, liikkeissä ja työmailla keskeytettävä kuten pyhäpäivinä.

Töiden keskeyttämisestä huolimatta on työntekijöille joulukuun kuudennelta päivältä maksettava täyttä työpäivää vastaava palkka. Jos työtä tehdään päivä-, tunti- tai kappalepalkalla, on palkan saamisen edellytyksenä kuitenkin, että työsuhde työnantajan ja työntekijän välillä on keskeytymättä jatkunut vähintään viikon ajan lähinnä ennen sanottua päivää. Kappalepalkasta lasketaan päiväpalkka sen keskimääräisen päiväansion perusteella, minkä työntekijä on itsenäisyyspäivää lähinnä edellisen viikon aikana ansainnut.

3 §. Joulukuun kuudentena päivänä ei ole lupa pitää markkinoita, toripäiviä eikä huutokauppoja.

Helsingissä 8 päivänä marraskuuta 1929.

Tasavallan Presidentti LAURI KR. RELANDER.

Pääministeri Kyösti Kallio.

Valtioneuvoston päätös siitä että joulukuun 6 päivää vuosittain on vietettävä Suomen itsenäiseksi julistautumisen vuosipäivänä.[muokkaa]

Suomen asetuskokoelma 138/1919.

Annettu Helsingissä, 20 päivänä marraskuuta 1919.

Valtioneuvosto on määrännyt, että joulukuun kuudetta päivää vuosittain on vietettävä Suomen itsenäiseksi julistautumisen vuosipäivänä. Sanottuna päivänä on kirkoissa pidettävä jumalanpalvelus, julkiset rakennukset liputettavat, virastoissa, tuomioistuimissa ja kouluissa ei työskennellä.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Helsingissä, 20 päivänä marraskuuta 1919.

Pääministeri J. H. Vennola.

Artur Degerholm.