Jäähyväislaulu
Ulkoasu
Jäähyväislaulu Kirjoittanut Isa Asp |
Isa Asp-vainajan ruotsinkielisestä laulusta suomensi –r–r [F. F. Brummer].
- Hyvästi, synnyinseutunen,
- Sa armas tanhua!
- Oi, laula, laakson puoronen.
- Jäähyväislaulua!
- Kun erotaan,
- Suo, kuulla saan
- Nyt surusoitelman:
- Ah, joutuisaan
- Ma kohta vaan
- Jätän tään maiseman!
- Hyvästi, kotilaaksonen
- Ja isäin majakin!
- Hyvästi, metsän lehtonen
- Ja kolkko kangaskin!
- Viel humiskaa, –
- Jo kiiruhtaa
- Nuor’ ystävämme pois.
- Vieraissa vaan,
- Pois kotoaan,
- Häll’ tulevaisuus*) ois.
- Hyvästi, kallis synnyinmaa
- Ja lasnaoloni!
- Viimeistä kaipuun kuiskelmaa
- Suokaatte kuullani.
- Te, ahoset
- Ja kukkaset,
- Oi, vielä tuoksukaa,
- Ja lintuset.
- Te pienoset.
- Lohtua laulakaa!
- Teill’ laakson paadet, kivetkin
- Hyvästit huokailen.
- Syömmessäin aina teitäkin
- Murheella muistelen.
- Viimeiseni
- Nyt katseeni
- Käyn teihin heittämään.
- Joudunkohan
- Ma koskahan
- Taas teitä näkemään!
- Vaan jos ma viivyn luotanne,
- Eik’ mua näykään,
- Ja josp’ ei lemmityistänne
- Luoksenne riennäkään,
- Niin lehtosen
- Sa leppänen
- Nimeäin kuiskaile,
- Ja purokin,
- Sa aaltoihin
- Kuvaani piirtele!
- Kun sitte saapuu tänne hän,
- Lapsuutein kumppani,
- Mua, nimen kuullen, nähdessään
- Kuvan, hän muistavi
- Ja miettii näin:
- ”Oil syömmessäin
- Hän kallis mullekin,”
- Ja nimeäin
- Viel’ äänähtäin
- Hän mua kaipaakin.
*) Laulu on kirjoitettu vähää ennen runoilijattaren lähtöä Jyväskylän seminaariin. Suoment.
Lähde: Tampereen Sanomat 16.5.1885.