Jäähyväislaulu

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jäähyväislaulu

Kirjoittanut Isa Asp


Isa Asp-vainajan ruotsinkielisestä laulusta suomensi –r–r [F. F. Brummer].

Hyvästi, synnyinseutunen,
Sa armas tanhua!
Oi, laula, laakson puoronen.
Jäähyväislaulua!
Kun erotaan,
Suo, kuulla saan
Nyt surusoitelman:
Ah, joutuisaan
Ma kohta vaan
Jätän tään maiseman!
Hyvästi, kotilaaksonen
Ja isäin majakin!
Hyvästi, metsän lehtonen
Ja kolkko kangaskin!
Viel humiskaa, –
Jo kiiruhtaa
Nuor’ ystävämme pois.
Vieraissa vaan,
Pois kotoaan,
Häll’ tulevaisuus*) ois.
Hyvästi, kallis synnyinmaa
Ja lasnaoloni!
Viimeistä kaipuun kuiskelmaa
Suokaatte kuullani.
Te, ahoset
Ja kukkaset,
Oi, vielä tuoksukaa,
Ja lintuset.
Te pienoset.
Lohtua laulakaa!
Teill’ laakson paadet, kivetkin
Hyvästit huokailen.
Syömmessäin aina teitäkin
Murheella muistelen.
Viimeiseni
Nyt katseeni
Käyn teihin heittämään.
Joudunkohan
Ma koskahan
Taas teitä näkemään!
Vaan jos ma viivyn luotanne,
Eik’ mua näykään,
Ja josp’ ei lemmityistänne
Luoksenne riennäkään,
Niin lehtosen
Sa leppänen
Nimeäin kuiskaile,
Ja purokin,
Sa aaltoihin
Kuvaani piirtele!
Kun sitte saapuu tänne hän,
Lapsuutein kumppani,
Mua, nimen kuullen, nähdessään
Kuvan, hän muistavi
Ja miettii näin:
”Oil syömmessäin
Hän kallis mullekin,”
Ja nimeäin
Viel’ äänähtäin
Hän mua kaipaakin.

*) Laulu on kirjoitettu vähää ennen runoilijattaren lähtöä Jyväskylän seminaariin. Suoment.


Lähde: Tampereen Sanomat 16.5.1885.