Jeesus Poika Jumalan
| Jeesus Poika Jumalan. Kirjoittanut Simo Korpela |
- Jo harhas heitä, huima järki,
- Ja arvostelut Jeesukseni
- Mink’ olennon niin synti särki,
- Tiet tajuisko se taivasten!
- Viel’ ymmärrä et maailmaa,
- Oi kuinka sitte Jumalaa!
- Niin, etpä edes pientä kukkaa.
- Ken sinuun luottaa, tiensä hukkaa.
- On tuulta vaan sun suuret saarnas,
- Jos Herran teitä mestaroit,
- Ja rikki raukee vahvat vaarnas
- Ja rakennus, min luoda koit.
- Sä suljet etsiviltä tiet,
- Tien löytäneet taas harhaan viet
- Ja kiven nälkäiselle näytät,
- Teet tyhjäks’ sydämen, pään täytät.
- Siks’, kristitty, oi ällös usko
- Sä järjen ihmisjeesukseen!
- Tuo usko se on illan rusko,
- Kajastus päivän laskeneen.
- Sit’ aina seuraa kylmä yö,
- Sen hämyiss’ sammuu hengen-työ,
- Ei rakkaus saa voimaa siitä,
- Sen toiveet haudan taa ei riitä.
- Mut kristitty, oi usko, usko
- Sä Herraan Jumal-ihmiseen!
- Se usko se on aamurusko
- Ja päivän hohde sydämeen.
- Se kiitoslauluin täyttää suun
- Ja antaa voimaa taisteluun
- Ja sammuttaa voi saastaan pyyteen,
- Niin avaa portit ijäisyyteen.
- Tää usko mailman voittajiksi
- Vei Herran halvat oppilaat.
- Se vainioiksi viljaviksi
- Loi hengen laihat peltomaat,
- Ja maasta maahan yhä vaan
- Se kantaa siunauksiaan.
- Siks’ linnat lujimmatkin aukee
- Ja esteet vaikeimmatkin raukee.
- Ja kerran – kenties kohta aivan –
- Tää usko valtaa kaiken maan.
- Ja aika vääryyden ja vaivan
- Niin vaihtuu aikaan auvoisaan:
- Niin murha-aseet kauhiat,
- Nuo kirouksen kantajat
- Työaseiks’ rauhan rakkaan lyödään.
- Niin vihdoin onnen-leipää syödään.
- Ei kansa nouse kansaa vastaan,
- Ei ryöstä riistaa toiseltaan.
- Nyt vahvempi kuin äiti lastaan
- Ain’ heikompaansa hoivaa vaan.
- Oi Jeesus, Poika Jumalan,
- Oi Vapahtaja maailman,
- Jo astu, astu voiton teille
- Ja aika onnen anna meille!
Lähde: Korpela, Simo 1914: Elämän keskeltä: uskonnollisia runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.