Jeesus Poika Jumalan

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jeesus Poika Jumalan.

Kirjoittanut Simo Korpela


Jo harhas heitä, huima järki,
Ja arvostelut Jeesukseni
Mink’ olennon niin synti särki,
Tiet tajuisko se taivasten!
Viel’ ymmärrä et maailmaa,
Oi kuinka sitte Jumalaa!
Niin, etpä edes pientä kukkaa.
Ken sinuun luottaa, tiensä hukkaa.
On tuulta vaan sun suuret saarnas,
Jos Herran teitä mestaroit,
Ja rikki raukee vahvat vaarnas
Ja rakennus, min luoda koit.
Sä suljet etsiviltä tiet,
Tien löytäneet taas harhaan viet
Ja kiven nälkäiselle näytät,
Teet tyhjäks’ sydämen, pään täytät.
Siks’, kristitty, oi ällös usko
Sä järjen ihmisjeesukseen!
Tuo usko se on illan rusko,
Kajastus päivän laskeneen.
Sit’ aina seuraa kylmä yö,
Sen hämyiss’ sammuu hengen-työ,
Ei rakkaus saa voimaa siitä,
Sen toiveet haudan taa ei riitä.
Mut kristitty, oi usko, usko
Sä Herraan Jumal-ihmiseen!
Se usko se on aamurusko
Ja päivän hohde sydämeen.
Se kiitoslauluin täyttää suun
Ja antaa voimaa taisteluun
Ja sammuttaa voi saastaan pyyteen,
Niin avaa portit ijäisyyteen.
Tää usko mailman voittajiksi
Vei Herran halvat oppilaat.
Se vainioiksi viljaviksi
Loi hengen laihat peltomaat,
Ja maasta maahan yhä vaan
Se kantaa siunauksiaan.
Siks’ linnat lujimmatkin aukee
Ja esteet vaikeimmatkin raukee.
Ja kerran – kenties kohta aivan –
Tää usko valtaa kaiken maan.
Ja aika vääryyden ja vaivan
Niin vaihtuu aikaan auvoisaan:
Niin murha-aseet kauhiat,
Nuo kirouksen kantajat
Työaseiks’ rauhan rakkaan lyödään.
Niin vihdoin onnen-leipää syödään.
Ei kansa nouse kansaa vastaan,
Ei ryöstä riistaa toiseltaan.
Nyt vahvempi kuin äiti lastaan
Ain’ heikompaansa hoivaa vaan.
Oi Jeesus, Poika Jumalan,
Oi Vapahtaja maailman,
Jo astu, astu voiton teille
Ja aika onnen anna meille!


Lähde: Korpela, Simo 1914: Elämän keskeltä: uskonnollisia runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.