Johan Gabriel Geitlin

Johan Gabriel Geitlin. † 18 18/7 90. Kirjoittanut anonyymi

Kirjoittaja on nimimerkki Savon Matti.

Maamies astuu pellollansa

ilomielin kylväen

kyntömiehen aurallansa

peittäessä siemenen.

Kasvua ei nähdä saata:

mullan alla siemen on;

vaan hän hoitain kylvömaata

kuitenkin on suruton.

Sillä levon kotiliesi

huolettoman valmistaa,

hän kuin on vaan kylvomiesi,

Luoja se, kuin kasvattaa.

Nouseekin koht’ alta mullan

taimonen jo päälle maan

helotellen lailla kullan

mieltä ilahuttamaan.

Kylvömiehen sydämestä

silloin kiitos kohoopi,

hänenkin kuin kylvöksestä

laiho moinen versoopi.

Kun hän vielä nähdä saapi

laihon tuovan tähkiään,

Luojalleen hän kohottaapi

riemuin ylistyksiään.

* * *

Sä maamies, työsi onpi loppununna;

Sä kylväjä, on kylvös kylvetty;

ja siemen Suomehen on sironnunna,

se Suomen nuorisoon on kätketty.

Niin mekin olimme Sun kylvöalas,

toit hyveen siemeniä meihinkin;

ja hartahasti sydämesi halas,

ne että puhkeaisi taimihin.

Ja laihot kauniit toivoit taimiloista

Sä viherjöiden pian nousevan,

ja laihoista Sä vuotit vihannoista

myös viljan runsaan kerran kasvavan.

Sult’ emme saaneet yksin oppiamme,

Sä isäksemme tulit toiseksi:

Sun sykki syömmes meidän onnestamme

ja onnettuudestamme huokasi.

Niin rinnastasi lemmen liekki koitti,

niin sanoistasi suloutta soi,

se että sydämemme meiltä voitti

ja vastarakkauden niihin loi.

Sen tähden ikävöiden eron teemme,

kun pakottaapi Luojan sallimus,

vaan vuotaessa surukyyneleemme

on meillä Sulle tämä toivomus:

”Sä sulosesti maatkos, vainaa jalo,

povessa itkeväisen isänmaan,

kunnekka kerran ijäisyyden valo

Sinulle näyttää uuden kotomaan!”

Lähde: Kulokorsia. I. Suom. Normaalilyseen konventin albumi. 1892. Werner Söderström, Porvoo.