Jos oisin perho

Jos oisin perho. Kirjoittanut anonyymi

Kirjoittaja on nimimerkki Appa.

Oi, perho pieni, valmis etkö liekin

sä hohtosiipiäsi lainaamaan?

Mä nurmikolle saisin niinkuin siekin

liidellen lentää suuta suikkimaan.

Mä kauvas lenteleisin kultasiivin

luo tuoksuvien kultakukkien,

ja joka ruusu, jonka luokse hiivin,

sylinsä avais’ mulle hymyten.

Mä oisin silloin liitelevä perho,

ja joka neito mua armastais’,

ja joka taimi mulle, joka terho

hunajaa suustaan oitis ojentais’.

Vaan siipiäsi etpä, perho, lainaa,

ja siks’ ei neito kaunis lemmikään;

en häntä saa mä sylihini painaa,

en suukkoa saa raukka yhtäkään.

Lähde: Kulokorsia. I. Suom. Normaalilyseen konventin albumi. 1892. Werner Söderström, Porvoo.