Joutsen (1844)

Wikiaineistosta
Joutsen.
(Suomentama.)
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Kun Joutsen ruskon reunalta
Vajous suloisena,
Hän istu, laulo rannalta
Kesässä ehtona:
Kesäll’ on sulo, kauneus
Ja helo taivahan,
Ei muista päivän valkeus
Pimeyttä Pohjolan.
Sen koivikot, sen lehdikot,
Ne ovat varjoset,
Sen kultalahdet, aallokot,
Ne ovat lepposet.
Ah! on se sulo mielellä
Kun siel’ kultani,
On siellä koto lemmellä,
On sinne haluki.
Se ääni aalto aallolle
Kajaili Joutsenen,
Hän poven kullan povelle
Likisti laulaen:
Et saanut vuosisatoja
Sulossa soitella,
Mutt’ uia Pohjan aaltoja,
Hyväillä, laulella.


Lähde: Maamiehen Ystävä 17.8.1844.