Joutsenen lento

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joutsenen lento.

Kirjoittanut Eino Pakarinen


Oli kerran joutseno nuori,
Kenokaula ja puhtoinen.
Oli lammen rannalla vuori
Ja lummekin valkoinen.
Ja joutsen se lammella sousi
Yhä ympäri ulpukkaa;
Vaan joskus kun ilmahan nousi,
Hyvin siipensä kannattaa.
Nyt joutsenon syömmessä kumma
Halu rohkea riehahtaa
– On lampi niin synkkä, niin tumma –
Joutsen lentohon lehahtaa.
Hän tunsi, ett’ siipensä kantaa
Yläilmoihin lentonsa vie;
Jo kohtavi pilvien rantaa –
On valoon joutsenen tie.
Kenokaula, joutseno nuori,
Voi joutseno puhtoinen!
– Oli vakaa harmaja vuori
– Oli ulpukka kaunoinen.
Yhä lentää joutseno, kiitää
Päin päiveä loistavaa;
On hekkuma ilmassa liitää,
Välin riemusta joikuttaa.
Voi, päivä sun siipesi poltti,
Valo tummensi valkeutes;
Halu huima se turmion tuotti,
Raunioina on rakkautes.
Pois pilvistä joutseno syöksee,
Alas lampehen loiskahtaa;
Hän vaipuvi lumpehen luokse
Ja henkensä hengähtää.
Sai rauhan jo kaihorinta
Nuor’ joutseno puhtoinen.
– Niin tyyni on lammen pinta,
– Niin ulpukka suruinen!
Hän hellien joutsenon päätä
Vain tuutivi helmassaan;
Näin oottavi syksyistä säätä –
Viel’ lempivi kuollessaan.

14-3 1900.


Lähde: Pakarinen, Eino 1902: Mutkaisilla poluilla. Boman & Karlsson, Hämeenlinna.