Käänny lavealta tieltä!

37. Käänny lavealta tieltä! Kirjoittanut Simo Korpela

Käänny, sielu, syntitieltä:

Perikatoon synti vie!

Älä seuraa mailman mieltä,

Jos se mieluistakin lie!

Mailma lupaa, ei voi täyttää,

Pahaa antaa, hyvää näyttää,

Orjanaan sua hetken käyttää,

Imarrellen, kiitellen,

Viimein hylyks heittäen.

Moni itsens’ iloll’ liittää

Tuohon huonoon isäntään.

Mutta lausu: kuka kiittää

Sitä kuolin-hetkellään!

Kukin itkein silloin soisi,

Että Herraa kuullut oisi:

Oi jos armon-aikaa voisi

Jatkaa vielä hetkenkin,

Tieni huonot hylkäisin!

Mut jos Herra kuulee heitä,

Jatkain heidän eloaan,

Useimmat taas harhateitä

Heti lähtee kulkemaan;

Päätöksensä unhottavat,

Synnin virtaan uppoavat,

Jumalisten seurat, tavat

Liian ahtaiks arvellen,

Lihan mieltä seuraten.

Näin sen synti pimittääpi,

Ken sen orjaks antauu

Totuus sille vieraaks jääpi,

Sydämensä sokeutuu.

Ei hän vaaraa nähdä saata,

Synneistään ei malta laata,

Mailman syliss’ tahtois maata,

Kuin laps’ äidin helmassa.

Silloin saapuu kuolema.

Vieras ankara ja vakaa

Kuolema on kaikille.

Sielu, ällös torku, makaa,

Ettei salaa saapuis se!

Ijäti se silloin kestää,

Taivaan autuudesta estää.

Mut sen voittaa se, ken pestään

Puhtaaks elon virrassa,

Terveeks synnin taudista.

Käänny, sielu, kuolon tieltä,

Riennä maahan elämän!

Kuule Vapahtajas mieltä!

Hän voi sinne viedä, hän,

Tehden heikon väkeväksi,

Sokeen saattain näkeväksi.

Taivaan Isän ystäväksi

Pääsee kauttaan syntinen.

Seuraa ääntä Jeesuksen!

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.