Kärsimyksen kalkki
Ulkoasu
Kärsimyksen kalkki Kirjoittanut Edith Södergran |
- Kärsimyksen kalkkiin tarttukoot heikommat kädet
- vieden sen kalvaammille huulille,
- minun voittajan-huuleni eivät vielä suostu siihen.
- Mutta – ei.
- Sydämessäni istuu vielä jättiläisiä
- synkin kasvoin,
- pusertaen kiviset kätensä ankarasti yhteen.
- He astuvat kerran pimennoistaan esiin –
- he kutsuvat sinua – tuska.
- Iske, säkenöivä moukari, kivistä kuvaa.
- Louhi sieluni esiin,
- jotta se löytäisi sanoja,
- joita ei ole koskaan ollut ihmisen kielellä.
Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.