Käynti Pariisin olympiakisoissa
| Käynti Pariisin olympiakisoissa Kirjoittanut Tatu Pekkarinen |
- 1. Suomen poikia Ranskassa käytettiin,
- hei vaan, me lauletaan,
- niitä Olympian kentillä näytettiin,
- siellä taskutkin mitaleilla täytettiin,
- siellä hurrattiin, siellä huudettiin:
- Hei Suomi, Suomi, hei!
Puhuen:
Kyllä se Pariisi oli niin komea kaupunki, ettei siellä uskoisi asuvan köyhiä eikä köyhien ystäviäkään. Kaikki kuorma-ajurit ja kadunlakaisijatkin siellä pitivät toisilleen ranskankielisiä puheita, aivan niinkuin meillä suuret herrat ja ministerit. Mutta kyllä minäkin pian opin toimittamaan asioitani sillä ranskankielellä. Ravintolassakin minä vain puristin sormilla nenääni ja honotin: dyvääng, dyvääng ja sanoin sitten selvällä Savon murteella, että antakaapa tuosta isosta pullosta, siinä taetaa olla parempoo. – Ja sitten kun minun piti pyytää syödäkseni vaikkapa läskipaistia, niin eihän minun tarvinnut muuta kuin sanoa, että: öh, öh, ja koettaa olla samalla sikamaisen näköinen – sehän oli minulle helppoa niin kyllä ne ymmärsivät ja toivat heti paikalla juustoa ja kananmunia.
Sunnuntaina me sitten alotettiin ne suuret kilpailut ja näytettiin hetipaikalla, että nämä pojat eivät pelkää miestä, vaikka sillä olis syli silmien väliä ja messinkirengas nenässä.
- 2. Ja se Myyrä otti kiinni kuin leivästä,
- hei vaan, me lauletaan,
- – Kun se paiskasi voimalla keihästä,
- niin se läpi olis’ mennyt vaikka seinästä.
- Kyllä hurrattiin sekä huudettiin:
- Hei Suomi, Suomi, hei!
- 3. Ja se Ritola kun nakkeli sääriä,
- hei vaan, me lauletaan,
- tuli mitaleja aivan kilomääriä,
- kohta Ruotsi alkoi lippuansa kääriä.
- Kyllä hurrattiin, sekä huudettiin:
- Hei Suomi, Suomi, hei!
Puhuen:
Semmoisia täräyksiä me siellä annettiin jo ensimmäisenä päivänä, eikä keritty päästä vielä hikeenkään. Se Ritolan juoksukin oli niin kevyttä kuin hansikkaan neulomista, eikä se kertaakaan rikkonut eikä nelistänyt, vaikka paineli peninkulman niin joutuisasti, ettei varjokaan pysynyt perässä, vaan se tuli perille kymmenen minuuttia jälkeenpäin. Ruotsin kuuluisa Vide jäi siitä kuin Jämsän äijä laivasta ja vatsakin siltä meni siinä pelissä niin kipeäksi, ettei Vide kolmeen päivään uskaltanut istualta nousta.
Sitten jatkettiin taas harjoituksia, ja:
- 4. Taas Suomen lippu tankohon huiskahti,
- hei vaan, me lauletaan,
- kun Lehtonen tuli että tuiskahti
- ja sen taskuhun kultaraha luiskahti.
- Kyllä hurrattiin, sekä huudettiin:
- Hei Suomi, Suomi, hei!
- 5. Ja se Nurmi oli johtaja laumassa.
- Hei vaan, me lauletaan.
- Oli toisilta sisu ihan kaulassa,
- kun ne löylyä sai niinkuin saunassa.
- Kyllä hurrattiin, sekä huudettiin:
- Hei Suomi, Suomi, hei!
Puhuen:
Kyllä ne ranskalaisetkin näyttivät olevan hyviä juoksijoita, mutta enemmän vain tuommoisia yöjuoksijoita. Paavo Nurmen pelissä ne kaikki pökertyivät kuin kana saunassa ja lopulta ne rupesivat sitä Paavoa pelkäämään niinkuin tiikeriä, joka on yhden syönyt ja toista pyytää.
- 6. Siellä painijat voimiansa mitteli.
- Hei vaan, me lauletaan.
- Tuli Suomelle voittajan tittelit
- sekä mitaleja täysinäiset drittelit.
- Kyllä hurrattiin, sekä huudettiin:
- Hei Suomi, Suomi, hei!
Puhuen:
Sillä tavalla siellä vain paiskeltiin miehiä mattoon ja iskettiinpä niin lujasti, ettei toisia meinattu saada enää matosta irtikään. Minä itse en kylläkään ottanut osaa kilpailuun, ajattelinpahan vain, että menen vasta sitten areenalle, kun sattuu vastustajaksi mies, joka ei muille piisaa.
Sunnuntaina oli sitten viimeinen päivä ja:
- 7. Tuli maratonimatkalta saalista.
- Hei vaan, me lauletaan.
- Oli Stenroosi ensiksi maalissa,
- vaikka miehiä paljo oli vaalissa.
- Kyllä hurrattiin, sekä huudettiin:
- Hei Suomi, Suomi, hei!
- 8. Siellä Suomi voitti Ranskat ja Englannit.
- Hei vaan, me lauletaan.
- Mutta Ruotsilta sekosivat riitningit,
- sen jo tunnusti Tukholman tidningit.
- Hurraa hurraa hei, Suomi voiton vei,
- Hei Suomi, Suomi, hei!
Lähde: Pekkarinen, Tatu 1951: Iloinen testamentti: 115 valittua laulua. Koonnut Toivo Kärki. Oy Fazerin musiikkikauppa, Helsinki.