Köyhäinhoitolautakunnille

Suuruudelle ja mahtavuudelle

Syrjäseutulaisen näkökulmasta Köyhäinhoitolautakunnille Kirjoittanut Sivukulman Santeri

»Kyllä jälkipelureita on Porin puolessa»

Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 18.6.1931, s. 2-3 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/3184882?page=2 / Viitattu 9.2.2026

pyydän lausua vilpittömät onnittelun, tosin kyllä hieman myöhästyneenä. Mutta kun sanotaan, että »parempi myöhään kun ei milloinkaan», niin näin ajatellen minunkin kaikessa vaatimattomuudessa lausuttu onnentoivotukseni saattanee olla paikallaan — perästäpäinkin.

— Jaa, että mistäkö muka köyhäinhoitolautakuntia pitäisi onnitella? Eihän heidän kontollaan ole mitään loistavia kunnallispoliittisia saavutuksia tai muita suurtekoja, jotka toisivat maineen kunniakehän heidän päittensä ympärille. —

— Se on kyllä totta, että köyhäinhoitolautakunnat tekevät edesvastuullista ja kunnan kukkarolle raskii työtään kaikessa hiljaisuudessa, itsestään kovinkaan suurta melua pitämättä. Eivät he tuossa työssään kiitosta, vielä vähemmin onnitteluja kaipaa, sillä onnittelu heidän, sanoisinko arkista työtään tarkoittaen, saattaisi pikemminkin tuntua pilkalta kuin hyvässä mielessä lausutulta osanotolta. — Siksi sanonkin heti, että onnitteluni ei suinkaan ole lausuttu heidän varsinaista työtään ajatellen, vaan sen ’’uuden luottamustehtävän’’ johdosta, millä köyhäinhoitolautakuntaamme on valtiovallan puolesta muistettu. Tämä luottamustehtävä ei ole sen suurempi eikä sen pienempi kuin ’’kansan raitistuttaminen sanan voimalla’’. Ja kun tuon painavan sanan käyttäjiksi on uskottu köyhäinhoitolautakunnat, niin eikö todellakin tässä onnittelu ole paikallaan!

— Kuten tiedetään, on nykyisin — kieltolain toteuttamista ja sen ylevä, tarkoitusta ajatellen — juopot jaettu kahteen osaan: rähiseviin ja hiljaisiin juopuneihin. Edellisiä hoivaa edelleenkin esivalta raskaalla kädellään sekä tarpeen mukaan myös vedellä ja leivällä. »Hiljaiset humalaiset» taas on uskottu köyhäinhoitolautakuntien mukiloitaviksi. Ei kylläkään kepin avulla vaan k.o. lautakunnan jäsenten tunnetusti painavan sanan voimalla.

Kun edellä mainittua työnjakoa lähemmin ajattelee, niin huomaa silloin lainlaatijoiden suuren ymmärryksen ja salamana loistavan järjen lahjan. — Onhan köyhäinhoitolautakuntien jäsenten turvallisuuttakin ajatellen rauhoittavaa tietää, että esivalta, joka ei miekkaansa — tai paremminkin sanoen: pamppuaan ja pistooliaan — hukkaan kanna, saa kurittaa niitä juopuneita, jotka heiluvat puukot ja puntarit käsissään. — Olen täysin yhtä mieltä kieltolakispesialistien kanssa siinä, että tuollaisiin humalaisiin vaikuttaa paremmin lain koura kuin parhainkaan siveyssaarna, olkoonpa sen antajana vaikkapa itse köyhänhoitolautakuntakin. — Ja sitäpaitsi voisi noiden rähisevien humalaisten nuhtelu sopimattomalla ajalla esitettynä aikaan saattaa ilmi tappelun, ja sellaiseen sekaantumasta laki köyhäinhoitolautakuntia varjelkoon!

Mutta onneksi eivät kaikki humalaiset ole tuota n.s. rähisevää laatua, vaan löytyy juoppojen valtavasta laumasta sellaisiakin, jotka eivät pane pahakseen pientä nuhtelua, ja ojennusta. Nämä »hiljaisen tyypin» miehet istuvat useinkin neljän seinän sisällä yhdessä toisten Belialin lasten kanssa, juttelevat mukavia, hymyilevät leppoisaa hymyään ja silloin tällöin — ikäänkuin jotakin tärkeätä muistaen — toisilleen huomauttavat, että »hei, pojat, muistetaas glasei kans!» — Tämä on sitä väkeä, jota laki suuressa viisaudessaan on uskonut tiettävästikin raittiiden köyhäinhoitolautakuntien siveellisesti jalostavan ojennuksen ja nuhtelun varaan. — Ja rohkenen väittää — silti ollenkaan väheksymättä kieltolain suuria, vaikkakin sekavin tuntein vastaanotettuja saavutuksia, että noita »hiljaisia humalaisia» on vielä nytkin paljon, ettei köyhäinhoitolautakunnilta työ kesken lopu, ei ainakaan lähivuosina. — Mutta sitä suurempi kunnia siitä lautakunnille koituu, mitä useampi juoppo saadaan kääntymään pois Baccuksen palvelijoiden pimeiltä poluilta.

Kun siis köyhäinhoitolautakunnille on annettu uusi ja vastuunalainen tehtävä, niin pyydän minäkin — paitsi onnittelujani — esittää myös pienen viitteen tuon kauastähtäävän työn onnistumista ajatellen. — En kylläkään pysty neuvonantajia neuvomaan, mutta annettakoon minulle anteeksi, jos rohkenen ehdottaa, että nuo hiljaisten humalaisten neuvontatilaisuudet lykättäisiin aina siksi, kunnes heidän päänsä olisi aivan selvä viinan höyryistä ja kohmelon tuomasta turtumuksesta. Silloin nämä nuhtelun alaiset voisivat ehkä parhaiten ottaa opiksi saamansa läksytyksen. — Ja mitä itse nuhteluun tulee, niin lienee siinäkin paikallaan ensin lain vitsalla ruoskiminen ja lopuksi anteeksiannon ja ymmärtämyksen suloinen balsami. — Silloin sulaa jää nuhdeltavan rinnasta, ja seuraavalla kerralla hän voi tulla lautakunnan eteen paljon rauhallisemmalla ja vastaanottavaisemmalla mielellä.

Koska Suomen kaikkea komeutta ihaileva kansa pitää paljon myös juhlallisesta ja mahtipontisesta esiintymisestä, niin on ehkä tarpeen, että köyhäinhoitolautakuntien esimiehet huolella valmistautuvat tuomaritoimeensa. — Puhujataito heillä tietävästi on jo ennestään hyvä, sillä siihen he ovat saaneet ensiluokkaisen valmennuksen koettaessaan sijoittaa hoidokkinsa mahdollisimman halvalla kuntalaisten koteihin. — Puhujaeleitä taas voi mukavasti harjoitella suuren peilin edessä, mutta naurua on jo harjoitellessa varottava, sillä se voisi itse esiintymishetkellä haitallisesti vaikuttaa hiljaisten juoppojen mahdollisesti huumorintajuiseen sielunelämään — —.

Ensi-esiintymistänne (uudessa ominaisuudessa) odottaen pyydän siis toivottaa erikoisesti oman pitäjän arvoisalle köyhäinhoitolautakunnalle parhainta onnea ja rauhallisia kundeja.

Sivukulman Santeri

P. S. — Nimimerkki V. S:lle pyydän lausua parhaimmat kiitokseni siitä, että hän hyväntahtoisesti varmisti oikeiksi ne tärkeimmät seikat, jotka tuonnottain Mouhijärven—Suodenniemen puhelinyhtiö asioista pakistessani mainitsin. — Olen täysin yhtä mieltä V. S:n kanssa siinä, ettei yhtiön hallitus suinkaan pakoita kahta puhelimenkäyttäjää samaa johtoa ja läppää käyttämään. Eikä tuollaista syytöstä kukaan liene tehnytkään, sillä tuollaisen asiantilan tiedetään johtuvan yhtiön saamattomuudesta, se kun ei kykene hankkimaan tarpeeksi isoja keskuksia.

Muuten tuntuu kummalliselta, että V. S., joka arvattavasti on puhelinyhtiön hallituksen jäsen, kirjoittaa — yhtiön asioista kertoen — että »mouhijärveläiset harkitsevat asiaa». Minun käsittääkseni pitäisi harkintavalta kuulua yhtiön osakkaille, joihin kaiketi kuuluu sentään suodenniemiläisiäkin. — Tuo lause kyllä osoittaa, miten V. S. asioita punnitsee, ja ehkäpä se myös selittää sen, miksi yhtiön vuosikokousilmoituksessa ei ollut kellon aikaa.

Mitä taas k.o. petiittikirjoituksen mouhijärviläisiä yleensä koskeviin kohtiin tulee, niin pyydän vain sanoa, että leikit anteeksi!

Sama