Kaarlo herttuan avoin kirje Suomen rahvaalle, annettu Turusta Lokak. 2 p. 1597

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaarlo herttuan avoin kirje Suomen rahvaalle, annettu Turusta Lokak. 2 p. 1597

 
Antanut Kaarle IX.

Hakasulkeisiin merkityt selitykset ovat lähteenä käytetystä artikkelista.


[s. 105]

4.
Kaarlo herttuan avoin kirje Suomen rahvaalle, annettu Turusta Lokak. 2 p. 1597.

Löytyy Tukholman valtio-arkistossa »Acta Historica 1597.» Sama kirje mutta ruotsinkielisenä löytyy Kaarlo herttuan registraturassa vuodelta 1597, 2 osa, lehti 145 seur. Päivämäärä siinä kuitenkin on Syysk. 28 p.

Me Carle Jumalan armon cansa Rodzin Rijkin perindo Fursti, ia edeszeisoia, Sudermanlandin, Näricken ia Wermelandin Hertoga.

Toiuotan teille crunun vscolisil alemaisil caikil, jotka täszä Suomen macunnas asuwaiset oletta, meidhen suosion ia armolisen tahdon, Jumalan cansa ensix. Ja em me tahdo armolisest teildä salata, että näille edes ioutunuil päivil on meidhen käsihin tullut, yxi lähetus kiria, Turun linnas kirioitettu 8 Septembris, ionga se eriseurainen mies Arwedh Erikinpoica on lähettänyt teiden tygen tähän makundan, ionga cansa hän teitä manapi, että te pideisit rickomat sen walan ia wakauden ionga te armolisel herran Kuningal, meidhen rackaimal herra welielle wannonet oletta, ia ettei te sallisi teitän sijtä haukutelda [s. 106]makioil sanoil[1]. Nijn waicka sencaltainen manaus itzestens on hywä ia cochtulinen, iohonga me teitä uscolisest neuotux ia manatux tahdom, että te ninkuin oikianeuoiset alemaiset ia Rodzin Rikin uscoliset miehet, wahwast ia rickomat pidhät sen walan, ionga cansa te armolisel herral kuningal wannotetut oletta, ionga päälle emme epäile, että te nin wissist tekeweiset oletta; Kuitengin eij hänen pitänyt meitä nuchteleman sinä samasa hänen kirioituxesans, ninkuin meidhen mielem olis, sijtä vscolisudhest, ionga te armolisel herral kuningalle, ia cuoleman tapauxes, ionga Jumala armolisest pois estäkön ia wiwyttäkön, hänen armons nuorel poial ia coko kuningalisel huonel welka pää oletta osottaman, teitä pois ahdista, ia iotakin tehdä, kuin taita tulla hänen annons korkeuden ia wallan wähennoxex. Sillä neitä eij yxiken taidha meidhen päällen täyttä, kuin sekä warhan ia hilian sen ielkin seisom, että se wala ionga armolinen herra kuningas hänen Vscolisill alemaisillens tehnyt on, nin hywin kuin se, iolla alemaiset hänen armons cansa lijton tehnyt owat, woimasa pidhetäis ia caicki asiat Rikis Lailisest ia toimelisest käytetaisin, nin että köyhä nin hyvin kuin rikas, kirianoppemattomat kuin kirianoppeneet, Wapausmiehet kuin Wapauttomat, nautitsisit heidhen hyvin sadhut Privilegia ia oikeudhet, nin mös Rodzin Lain, ia lailiset sädhyt, ia ettei se kuin woimalisembi on röfwäis, häwitäis ia cuoliaxi lois sen ioca wähemen woi, ninkuin täszä macunnas tätä aica ylenpaldisest tapachtunut on. Sillä senpäälle on armolisen herran kuningan korkius ia walda perustettu, nin että cusza eij nämet asiat eli cappalet wahwast woimas pidhetä, nin eij taidha hänen armons korkius ia walda kauwan pysywäinen olla, mutta täyty [s. 107]caiken hallitus wiran cansa tyhiex tulla ia langeta. Mingätähden sencaltainen nuhtelemus enämin Arwed Erikinpoiast, ia hänen seurastans ymmerretän nin mös Claus Flemingist, ioca ennen händä oli: Sillä he owat heitäns käytänyt kuningan wala, Rodzin Laki ja perisowindo wastan, ionga paalle armolisen herran kuningan walda perustettu on, kuin nyt sanottin, sinä asias, että he owat nosunet meitä wastan, ionga neuuon cansa armolinen herra kuningas luanut on, hänen kuningalises Crunamisesans, että hänen armon tachto tämen hänen Perindö kuningan Rikin hallita ia edhes seiso, ioca mös iän puolesta lähimeinen on [olemme], kuin kuningan pois olles, tämän Rikin hallituksen edhesseiso tule ia taita. Sitälähin mös owat he andanut armolisen herran kuningan maan aldix, ia iakanut keskenäns, nin mös Laijttomil Borgleill, Gärdeil, Gestningeil ia muil Laijttomil ia Christittömil raskaudeil ytijmest saacka perät häwittanet armolisen herran kuningan alemaiset, nin ettei he ole saanet nautia Laki ia oikeut, koto eli kotorauha, mutta owat monin tuhanin, ninkuin Järgettömet luondocappalet, slachtatut, murhatut ia cuoliax lyödyt, ioca asia on tapachtunut, ei ainoast armolisen herran kuningan tachto, mutta mös wala wastan, iolla hänen armons luanut on, ette [ett’ei] hänen armons yhten raskautta tahdo hänen armons maacunnan päälle laske, paidzi niisä asiois, kuin Lakikiria eroitta, Nin mös että hänen armons tachto alemaisens wapatta, ia hillittömäin edhest wariella, nin hywin sisäll, kuin vlkorikin. Että sijs näidhen cansa täydelisest on åsotettu, että Arwed Erikinpoicka ia hänen apulaisens owat iuri ne samat, kuin armolisen herran kuningan korkeut ia walda wastoin tekewät, ia että se sanoma, ionga hän meistä tällä tawalla vlwos saattanut on, eij ole mw kuin yxi pää walhe, sitä warden häneld aiateltu, että hän sen cansa saattais teitä hänellens apua tekemen, ia asettaman teitän wiholisest meitä wastan, kuin olem yxi niistä [s. 108]luonolisista maanherroista, ia teidhen sekä Rijkin parhan iälkin seisom, kuinga te yhden kerran mahdaisitta pääst tästa iulmast hallituxesta, ionga cansa te kauuan aica oletta wainåtut. Sentehden on meiden Vscolinen neuuo ia manaus ettei te vsco mitä Arwed Erikinpoica ia hänen apulaisens meistä walhetellen sanowat, Wan kauattakat heitä, ninkuin nijtä iotcka teiden ia kåko Rikin alaspolkemisen ia hawitoxen iälkin seisowat, Ja caicken teidhen woiman cansa, heitä wastan seisokat ia tyhiäx tehket, nijnkuin Rikin eriseuraisi miehi ia häwittäitä.

Ja eij teiden taruitze pelkämen, että armolinen herra Kuningas, sentehden laske iongun raskauden maakunnan päälle teitå[2] hengen puolesta, ninkuin Vsein nimitetttu Arwed Erikinpoica hänen armostans häpiälisestä ia pilkaten on sanonut. Sillä ninkuin hänen armons luonost on yxi laupias ia auuia täys kuningas, emme epäile sen päälle, että henen armons caikil muoto muista valans päälle, ia eij salli ylitze Laki ia oikeutta mitäken kellengen tapahtua, eli hengen puolesta ioca eij ole Lais woitettu, rangastetta, eikö [eikä] semmengen tuleua ole hänen Perindo Kuningan Rikins, iongun Salaväen cansa, ninkuin iokuu wiholinen, mutta me olem sijnä wissis toiuos, että coska hänen armons oijkein saa tietä Arwed Erikinpoian ia muidhen Eriseuraisten ia wärinneuuoisten menon, kuin tähän päiwen asti eij ole tainut tapahtua, monicahtain eripuraisten Jnhimisten tehden, iotca teidhen ia muidhen vskolisten alemaisten parasta eij mieleläns näkis, ia meiden kiriat iotca me armolisen herran kuningan tyge, tästä asiasta kirjoittanet olem, poissalawat ia mahan laskewat: Silloin hänen armons ilman epäilemet ombi händä ia hänen seurans nuhteleua, ia Lailisest rangaiseua, ninkuin nijtä, iotca heitäns Rikin parasta, [s. 109]ia hänen armons kårkeutta wastan asettaneet owat. Jota me teilde cunnialiset Talonpoiat caicki, emme tahtonet salata. Jumalan huoman ia haltun teitä andaden. Suomen Turusta

Carolus
(sinetti)

  1. Tämä Arwed Eerikinpoian kirje on painettu Grönbladin kokoilemissa: Handl. rör. Klubbekr. I sivv, 140, 141.
  2. Kallellensa painetut kirjaimet ovat alkuperäisessä kirjoituksessa epäselviksi kuluneet. Jos tämä on »teitä«, näkyy unohdetun sana: rangaisten.

Lähde: Y. K.: Todistus-kappaleita Nuija-sodan historiaan. Suomi, 1857, nro 1, s. 15–17. Kansalliskirjasto.