Kahdella airolla
| Kahdella airolla. Kirjoittanut Edvard Valpas-Hänninen |
- Maalia haalasin.
- Venhettä maalasin.
- Valssia loi
- laine ja soi.
- Tukkani liehahti
- ja veri kiehahti,
- kun lähelläin
- neitosen näin.
- Tarkasti tuulta se.
- Heilutti huulta se.
- Ilmi se ”ai”
- ja ilot sai.
- ”Soudella kahdella
- airolla lahdella
- mun halu ois,
- jos joku sois...”
- Mie luvan myöntelin,
- kun venon työntelin
- rannalta pois
- kuin siru ois.
- Souti se kahdella
- airolla lahdella
- ja selän taa,
- missä on maa.
- Loikoili rannalla
- kuumalla sannalla
- hän yhä vain
- tuntisittain.
- Mieltä se huumasi.
- Henkeni tuumasi:
- ”On koreaa
- tää suvimaa!”
- Vartalo kiihotti.
- Perhonen liihotti,
- lempeä loi
- ja mehut joi.
- Mie kävin norjaksi
- neitosen orjaksi,
- kun tuli syys
- ja ikävyys.
- Tauti se talvella
- koitteli kaivella,
- kun oli kuu
- tai lumo muu.
- Kun kevät ruskotti,
- niin säde uskotti,
- että se tuo
- neitosen luo.
- ”Hän hyvin joutavi
- ja pian soutavi
- taas selän taa,
- missä on maa.”
- Mie sitä mielisin:
- kutsuvin kielisin
- loiskelo lois
- valssin ja sois.
Lähde: Kulkuri, Kössi 1936: Lemmen kirja. I vihko. 1450 säettä. H. Hänninen, Helsinki.