Kahta on minun ikävä

Kahta on minun ikävä. Kirjoittanut Eino Pakarinen

Kahta on minun ikävä,

hullu, hourehaavehetta:

kevättä ikuista kerran,

rajatonta rakkautta.

Kukkisi alati tuomi,

tuulen leuhka leyhyttäisi,

vene salmia soluisi

ilman sormin soutamatta.

Rakkaus rajaton oisi

lehdokin lemussa kerta,

kysymättä, syyttämättä,

antia anelematta.

Kahta mä ijäti toivon,

hullu, hourehaavehetta:

kevät on ikuinen mennyt,

rakkaus rajaton rampa.

Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Laulu ja elämä. Liikepaino, Turku.