Kaiken kansan korttipeli
| Nuukuuden kunnianpalautus | Syrjäseutulaisen näkökulmasta Kaiken kansan korttipeli[1] Kirjoittanut Sivukulman Santeri |
Maamiehenä kaupungissa |
| Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 28.11.1940, s. 3. |
Jopas taas antoivat uuden kortin, vaikka entisiäkin on vielä näpit täynnä. Mitä kauemmin korttipeliä jatketaan, sitä enemmän tulee kortteja hyppysiin, se näyttää olevan nykyisin tapana. Hörrinpeluussa sellainen meininki, sikäli kuin saatan muistaa, merkitsi huonoa viuhkaa, jolle »kaatoja» tekevät kanssapelurit vahingoniloisesti hymyilivät. Nyt tosin on naapureillakin yhtä monta lehteä, joten ei kenenkään passaa irvistellä. Ja »työmies» — kansanhuoltolautakunta — sen kuin paiskelee uusia kortteja pöytään. Pitäisi saada välillä aikaan sellainen hyvänpuoleinen »kaato», joka siirtäisi osan huonoimpia lehtiä takaisin pakkaan. Kyllähän se saadaankin heti, kun revohka isolla maailmalla joskus päättyy. Sikäli mikä se yleensä päättyy.
Juttelin äsken tämän korttipelin »työmiehen» elikkä kansanhuoltolautakunnan puheenjohtajan kanssa nykyisistä pelisäännöistä. Siinä tuli m.m. puheeksi, miten kansa suhtautuu yhteiseen korttipeliin. Puheenjohtaja vastasi vähän samaan tapaan kuin aikoinaan Lapatossu, joka insinöörin tiedusteluun, kuinka neekerit Afrikassa suhtautuivat ratainsinööreihin, vastasi: »Kyllähän ne hyvin suhtautuivat; minunkin aikanani söivät pari insinööriä». — Niin että vastauksesta päätellen ei kansa korttejaan käsittele läheskään samankaltaisella innostuksella kuin junapelurit kolmea korttia. Eikä kaikistellen taideta oikein ymmärtää korttien jakajaakaan, joka kuitenkin tekee työtään meidän kaikkien yhteiseksi hyödyksi.
Sen yllättävän toteamuksen äskenmainitusta keskustelussa tein, että elämä nykyisenä korttien aikakautena tulee suhteellisen halvaksi. — Älkää naurako, totta se on! Päivän muona maksaa korvikkeineen päivineen siinä viiden markan tienoilla. — Ellen väärin laskenut, on päivän trahtamentti seuraava: Leipää 250-450 gr, hinta noin 1:50, maitoa 2 dl, hinta 75 p., voita 25 gr, 98 p, lihaa 1 markalla, kahvia 4,16 gr, hinta 21 p, sokeria 25 gr, 34 p, korviketta 17 pennin edestä ja lisäksi perunoita 30 pennillä. Yhteensä siis 5 mk 25 p, naisilta vielä hieman vähemmän. Eihän tuota oikeastaan voi kalliina mutta jos elintarvikkeet olisivat vapaassa kaupassa, saisimme summan kertoa huoleti kymmenellä. — Siis, armaat pelitoverit — te, joilla myös on laiha lompakko — käsitelkäämme kortteja kunnioituksella. Ne loppujen lopuksi takaavat meille jokapäiväisen, joskin vähän niukanlaisen leivän.
— — —
Entisinä aikoina, jolloin korttipeliä harrastettiin noin salavihkaa luonnon helmassa, ei hyvillä silmin katseltu kortteja lasten ja kloppipoikien käsissä. Sellaisesta annettiin pian karahkaa ja kortit otettiin pois. — Nytkin eräät ikäneidot ja kahvinjanoiset vanhatpojat vaativat pääkaupungin lehtien palstoilla ainakin kahvikortteja pois lapsilta. Mutta siitä nyt ei tule mitään, ei, vaikka kuinka ruikuttaisitte! Nykyinen korttipeli on toista kuin ennen »neljän kuninkaan kirjojen» tutkiminen. Se on nyt rehellistä peliä, jota itse Ukko Kruunu valvoo, ja siinä pelissä saavat lapsetkin olla mukana. Jos jonkun yksinäisen kahvisuonta lisäksi pakottaa, niin olla hyvä vaan ja mennä naimisiin. Ehkä sitten joskus tuonnempana saa ostaa korviketta useammalla kortilla.
Toivoo
Sivukulman Santeri
- ↑ Tätä kirjoitusta ei alun perin ole varustettu otsikolla, vaan otsikko on annettu vasta kirjoitusta Wikiaineistoon tuotaessa.