Kaikki metsän kai’ut
Kaikki metsän kai’ut Kirjoittanut Edith Södergran |
- Ei, ei, ei, huutavat kaikki metsän kai’ut:
- minulla ei ole enää sisarta.
- Nostan maasta hänen valkean silkkipukunsa
- ja syleilen sitä voimattomasti.
- Suutelen sinua, saat kaiken intohimoni,
- ajatukseton kangas,
- muistatko hänen ruusuiset jäsenensä?
- Hänen kenkänsä ovat jäljellä auringonpaisteessa,
- jumalat lämmittelevät käsiään niiden luona.
- Sada, lumi, yli sisareni jäännösten.
- Tuiskua yli niiden, lumimyrsky, katkeran-raskaana.
- Värjyen olen astuva tälle paikalle
- niinkuin kauneuden rumalle haudalle.
Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.