Kain
Ulkoasu
Kain Kirjoittanut Kaarlo Sarkia |
- Lepoa ei maan päällä,
- rauhaa ei päällä maan.
- Kotia sulla ei täällä,
- maantie vaan, maantie vaan.
- Yösija tarjotaan,
- aamulla katto jo painaa.
- Haudassakaan, haudassakaan
- lepäätkö, kun olet vainaa?
- Syödä et, syyllinen suku,
- syytönten pöydässä voi.
- Öitäs et, kirottu, nuku,
- korviis soi, korviis soi
- lävitse lattian, voi,
- seinäin ja oven ja teljen,
- vaikeroi, vaikeroi
- ääni murhatun veljen.
- Liettä ei levottomalle,
- kättä ei viihdyttävää.
- Aution taivaan alle
- tielles jää, tielles jää!
- Askeltas jää livettää,
- kuilut on ympäri syvät,
- pimeää, pimeää.
- muurit sen vain tihentyvät,
- Uupumus ei suo rauhaa,
- ei edes pimein yö.
- Suonissa soi ja pauhaa,
- sydän lyö, sydän lyö:
- Nouse, kupeilles vyö!
- Lihaas kuin poltinrauta
- tuska syö, tuska syö
- vielä, kun aukee hauta.
- Haudassas olla et tuhkaa
- saa kera luodun muun.
- Huuto soi, syyttää ja uhkaa
- murhatun suun, murhatun suun.
- Rikki lyöt kirstusi laudan.
- kirottuun
- kulkuun käyt kohdusta haudan.
Lähde: Sarkia, Kaarlo 1936: Unen kaivo: runoja. WSOY, Porvoo.