Kaisan ja Kustin häät

Kaisan ja Kustin häät Kirjoittanut Tatu Pekkarinen

1. Ootteko kuullu, kun Raisa ja Kusti

viime viikolla vihittiin.

Tanssiksi pantiin vimmatusti

ja pappikin nauraa hihitti.

Kustista tehtiin ukkomiesi,

siksi hän lystiä pitää tiesi.

Huilut ja viulut ne kilvan soi.

Toiset söivät ja toiset joi.

2. Haitarilla se pelimanni-Matti

ilon irti kiskaisi.

Silmät kiinni istui pappi,

kun piijat sääriä viskasi.

Lukkari huuteli: ”Heisun heisuu,

tää on toista kuin virrenveisuu!”

Sitten se istui pankolla,

löi tahtia hiilihangolla.

3. Ukkovaarikin nurkastansa

tanssiin toi myös muoria.

Kusti jo käänteli Kaisuansa

niinkuin laivan ruoria.

Uusissa vaatteissa piika-Martta

kirjava oli kuin Suomen kartta,

rinnassa häll’ oli kukkasii,

ja rengit sai siltä rukkasii.

4. Hullu Jussikin lystiksensä

hyppeli yhdellä jalalla,

ruotimummoa seuraksensa

narrasi leivänpalalla.

Mummo se virkkoi: ”Elä tuossa vehtaa,

en minä enää tanssia kehtaa.”

Sitte se alkoi parsia

vanhoja sukanvarsia.

5. Pelimanni-Matti se aamuun asti

vingutti riemuvirsiä.

Ruotiukko jo raskahasti

uunilla veteli hirsiä.

Kukko kun lauloi kartanolla,

isäntäkin arveli: ”Antaa jo olla,

eiköhän hiukan huilattais,

ja illalla taasen jatkettais!”

Lähde: Pekkarinen, Tatu 1951: Iloinen testamentti: 115 valittua laulua. Koonnut Toivo Kärki. Oy Fazerin musiikkikauppa, Helsinki.