Kaksi sanaa

Kaksi sanaa. Kirjoittanut Simo Korpela

Kaksi meillä on sanaa suurta,

Jotka koskevat jokaiseen:

Valhe, tuonelan alkujuurta,

Totuus, viittaava taivaaseen.

Sana »valhe» on tuskain sana,

Kirouksen ja kyynelten.

Totuus loistaen kirkkahana

Ohjaa kansoja onnehen.

Missä sydämet valhe voittaa,

Sinne siirtyvi vaivain yö.

Minne totuuden säteet koittaa,

Siell’ on riemu ja rauhan työ.

Missä valhetta suosii kansa,

Siellä rauniot täyttää maan.

Kellä totuus on oppaanansa,

Hän saa tervennä valkamaan.

Missä valhe on ohjaksissa,

Missä viittana viekkaus,

Siellä kansa on kahlehissa,

Siellä vankina valkeus,

Siellä lesket on puoltajatta

Eikä orvoilla auttajaa,

Siell’ on sortaja kostamatta:

Yötä, kuoloa täynnä maa.

Missä totuuden alttarille

Kansa sydänten uhrit tuo,

Kevät-aurinko maalle sille

Äidin hellivän katseen luo.

Siellä kukkivi nurmi nuori,

Lintuin laulusta lehdot soi,

Usvakirkkaana siintää vuori.

Kansa tuo se ei kuolla voi!

Lähde: Korpela, Simo 1914: Elämän keskeltä: uskonnollisia runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.