Kaksi tarinaa
| Kaksi tarinaa Kirjoittanut Mikko Uotinen |
- »Kuules mamman pikku puju
- eikös katkismuksen luku suju?
- Lue puju, mamman oma
- kukko munii pullan soman,
- makeisia,
- lelusia –.
- Lue puju katkismusta,
- Jumala suo siunausta».
- Alla päin on mamman puju
- ei se katkismuksen luku suju,
- leikkiin mielii poikanen
- mieli nuori, iloinen.
- »Kuules mamman paha puju
- jos ei lukus’ nytten suju,
- mamma antaa vitsoilla
- pujuun lukuintoja,
- aloita,
- lukea.
- Lue, muuten vitsalla
- antaa mamma pujua».
- Alkoi puju lukea
- kovin tuntui pahalta,
- mutta vitsat, vitsat ne
- muistui mieleen pujulle.
- * * *
- »Kuules synnin ihmisparka
- ollos isän lapsi arka,
- usko tuonne pilven taa
- muista taivaan haltijaa
- rukoile
- anoile.
- Olet heikko, tomu vaan
- kun sä uskot pappilaan
- tulet silloin vahvaksi
- kristityksi kansaksi».
- Näinpä kuuli ihminen
- kuuli, korvaa kynsien
- koetteli uskoa, nälkä tuli
- siihen sitte usko suli,
- kiukkuisasti kiroten
- maksoi palkan papillen –.
- »Kuules synnin ihmisparka
- ollos isän lapsi arka,
- jos et usko pilven taa
- helvetti sun korventaa,
- muistat sen
- ihminen.
- Anna rovot papillen
- kanna kullat kirkollen,
- muuten helvet’tulella
- painaa sua Jumala».
- Tämän kuuli ihminen
- uskoi suuri syntinen
- rakkauden sanomaan
- myöskin sanan sanojaan.
- Raha kilaht’ kirstuhun
- sielu – pappi otti sun.
- Nämä kaksi tarinaa
- usein mieleen kohoaa.
- Ensimäinen eletty
- tuolla lapsuusajalla,
- toinen – joka päivänä
- sielun siivouspajalla.
Lähde: Uotinen, Mikko 1908: Iltaruskoja. Työväen sanomalehtiosakeyhtiö, Helsinki.