Kala-Luukas

Kala-Luukas. Kirjoittanut Eero Eerola

Kala-Luukas, Kala-Luukas

kaikki karit kiertää,

uistintansa tarkastaa

ja virren pätkän viertää.

Kala-Luukkaan uistimess’

on punertava siipi;

järveltä vain järvelle

sen Luukkaan mieli hiipi.

Ei oo maata, mantua,

ei sure vaimo, lapset,

korpilato-kodossa

ne harmenneet on hapset.

Kala-Luukas kiertelee

ja saaliin saa hän aina,

huolet huomispäiväiset

ei Luukkaan mieltä paina.

Käsi tempoo airoja –

mut hetkeks soudon heittää,

näkee ne Kuston kuolinpaarit,

yhä ne mielen peittää...

Muistuu tuvat Tommalan

ja viulut sekä viinat...

tummuu katse... vilkahtaa

kuin Emman vihkiliinat...

Kala-Luukas, Kala-Luukas,

katumuksen miesi,

oikein, oikein valitsit

sa uistimes ja tiesi. –

Lähde: Eerola, Eero 1916: Lauluja ja runoja. Arvi A. Karisto, Hämeenlinna.