Kalastusasioista

»Kyllä jälkipelureita on Porin puolessa»

Syrjäseutulaisen näkökulmasta Kalastusasioista Kirjoittanut Sivukulman Santeri

Syksy lähestyy

Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 23.7.1931, s. 3 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/3184991?page=3 / Viitattu 9.2.2026

jutteli minulle tuonnottain eräs tuttavani maanviljelijä varsin kiukkuisessa äänilajissa. Kun tämä tuttavani on itsekin innokas kalamies ja lisäksi vielä varsin sopuisa ja hyvätuulinen luonteeltaan, niin kummastelin aluksi hänen huonoa tuultaan, varsinkin, kun puheenaiheenamme olivat kalastusta koskevat asiat, joista juteltaissa ei tavallisesti riidellä, vaikkakin kyllä joskus — valehdellaan. — Siksi kysyinkin syytä äkämystyneen tuttavani huonoon tuuleen, ja hän antoikin siihen oitis selityksen, joskin sellaisessa muodossa, ettei se sinänsä sovellu »aviisin» palstoille.

»Sanomalehdissä on kerrottu», aloitti tuttavani, »jostakin konsuli Elfvingistä, joka siellä kaukana Islannin ja Petsamon vesillä pyydystää silliä oikein lentokoneitten kanssa. Ja pyydystäköön vain, se ei minua liikuta, vaikka joku konsuli onkisi silliä itse zeppeliinistä! Halvempia vehkeitä vain saisi konsuli onkimatkallaan käyttää, jotta tällainen maalaisäijäkin pääsisi sen kehutun suomalaisen sillin makuun. Viime talvena vielä olivat nuo kotimaisen pyydystäjän sillit niin kalliita, ettei minun passannut niiden tähden silakasta luopua. Silakat näes tulevat halvemmiksi, vaikkakin pakkaavat härskiintymään kevätpuolella.»

— »Jassoo», sanoin minä, »vai olet sinä kimpaantunut konsuli Elfvingin sillinpyyntihommiin.»

— »Mitä vielä», ärähti tuttavani. »Sanoinhan jo, etten välitä hituistakaan siitä, että joku konsuli — ja vaikkapa tusina konsuleita — pyydystää silliä Atlannin selällä, jossa kuuluu olevan tilaa riittämiin asti. Tarkoitin vain Elfvingistä puhuessani sitä, ettei hänen pyyntihommistaan olisi pitänyt kertoa aviiseissa. Nyt on kuitenkin se tyhmyys tehty, ja seuraukset — vieläpä ikävät seuraukset — tuntuvat Suodenniemellä asti. Täälläkin on näes sellaisia »konsuleja», joiden mieli tekee tuoretta kalaa, ei yksin syötäväksi, vaan myöskin myötäväksi. Ja kun ei näillä meikäläisillä kalastajilla, jotka — sivumennen sanoen — muuten ovat kunnon miehiä — ole tarpeeksi hyviä vehkeitä päästäkseen silliä merestä pyydystämään, niin he kiskovat ylös muuta kalaa pienistä järvistämme sen minkä kerkiävät, ammatikseen aivan. Tuntuu siltä, kuin he luulottelisivat järvissämme olevan kalaa loppumattomiin asti, eivätkä ollenkaan huomaa, että on sentään hieman eroa Atlannin rapakolla ja Suodenniemen järvillä.»

— »Kuules nyt», pistin taas väliin, »tuo sinun puheesi on hieman noin — tuota, miten sanoisin, kateudesta johtuvaa. Antaisit halullisten pyytää, sillä näkyypä niitä kaloja vielä riittävän sinullekin». —

— »Vai kadehtivan minun luulet kalafiskareita!» sanoi aivan julmistuneena tuttavani. »Kaikkea sinä kuvitteletkin! — Minä kyllä suon mielelläni ihmisille sen ilon, että he tänä köyhänä ja huonona aikana saavat leivän särpimeksi tuoretta kalaa. Pyytäkööt vain omiksi tarpeikseen kalaa kaikin luvallisin keinoin, mutta ammattikalastusta en täällä hyväksy. Meidän järvemme ovat siksi pieniä, ettei niistä muutaman vuoden perästä löydä ainoatakaan kalaa, jos tämä ammattipeli vielä saa jatkua. Nyt on jo kuha vähentynyt arveluttavassa määrässä ja lahnakin osittain. Eikä se ihme olekaan, sillä piankos puolitusinaa ammattikalastajia tällaiset järvet kaloista putsaa. Nytkin on Kirkko- ja Kourajärvillä niin paljon pitkiä siimoja, ettei sekaan tahdo mahtua. Kaloilla täytyy olla vähintäin ihmisen järki, jos vaan osaavat kaikki koukut välttää. — Ja kun pitkien siimojen lisäksi on järvissämme sadottain verkkoja, rysiä sekä muita pyydyksiä, niin luulisi tyhmimmänkin (tässä hän muljautti minuun päin) uskovan, että tuolla tavalla jatkaen saadaan jonkun vuoden perästä Suodenniemelle tuoda kalaa Tampereen hallista, jos yleensä täällä kalaa halutaan syödä.»

— »Eikös vain sinunkin mielestäsi olisi mukava pistellä poskeensa tuoretta kalaa leivän ja perunan kanssa?» kysyi lopuksi tuttavani jo ilmeisesti lauhtuneena. — Mutta kun minä pidin pahana sitä, että kaloissa on ruotoja, joiden vuoksi kalan syönti on vaivalloista hommaa, suuttui tuttavani maanviljelijä uudelleen, pisti hatun päähänsä ja lähti pois. — Mennessään kuului hän mutisevan jotakin siihen tapaan, ettei kaikille laiskureille pitäisi koskaan kaloja antaakaan eikä tyhmyreille huoliaan valitella.

Sivukulman Santeri

Vastineita ja aikalaiskeskustelua tästä pakinasta

Nimimerkki Kalastajan vastine Sivukulman Santerille 30.7.1931

Vastineeksi Sivukulman Santerille kalastusasioista

Vaikka vaitiolo onkin kultaa, ja puhuminen vasta hopeaa, niin en voi mitenkään olla vaihtamatta airoja kynään, sillä niin hätyyttävän huutava on ylläolevalla nimimerkillä kirjoittavan viime Paikallissanomien 30 numerossa oleva kirjoitus Suodenniemen kalafiskareista tahi mitä lienevätkin, jotka nyt tuohon paikkaan lopettavat kalat järvistä.

Ensinnäkin tälle äkämykselle, joka tässä oikeastaan onkin säkkinä, jo nyt puhkaisi vuosia kyteneen kateutensa ihmisten ilmoille. — Vaikka en tätä sinänsä ihmettelekkään, sillä on loppumaton totuus, että pyyntihommaan taipuvaiset ihmiset ovat enemmän tahi vähemmän kateita toisillensa, on sitten kysymyksessä kalastus, tahi metsästys, ja tämä näyttää pesiytyneen ihmiseen jo ammoisilta ajoilta, — jolloin elettiin yksinomaan luonnon antimista. Mutta sitä ihmettelen, että hän laittaa sellaisen kirjoituksen siinä muodossa julkisten lehtien palstoille. — Tämä kyllä kuulostaa Sivukulman Santerilta, mutta ainakaan minun katsantokantani mukaan se ei sovi tosi sivistyneelle ihmiselle. —

Kuules nyt, hyvä äkämystynyt tuttava, lopettaa kalat pitkillä siimoilla ja muilla laillisilla kalan pyydyksillä, on sula mahdottomuus sinulle ja minulle, ja kenelle hyvänsä, sillä yksi kutukypsä kala, joka on yhden kilon painoinen, laskee puolitoistamiljoonaa mätijyvää, joista parhaissa olosuhteissa hedelmöityy noin 70 saakka, ja jo esim. kuha kykenee kutemaan 3 vuoden ikäisenä. — Siis ajattele edelleen, miten suunnattoman suuri on kalojen lisääntymismahdollisuus. —

Ja toiseksi, jos järvessä on esim. 10 kappaletta 10 kilon painoisia haukia, ja jokainen hauki tarvitsee vuodessa 3 kertaa oman painonsa toista kalaa ravinnoksi, niin eikös olisi mukava ottaa tällaiset pedot pois sieltä, sillä jo 2 kilon painoisesta ylöspäin kykenee hauki nielemään täysin arvokasta kalaa. Tällaista on luonnon ihmeellinen järjestelmä niin kalamaailmassa, kuin muuallakin. —

Äkämys hyvä, jo luomisessa käskettiin ihmisen vallita kalat vedessä, (siis minun mielestäni vapaus kaikilla) ja siksi toiseksi meillä on suloisessa Suomessamme myöskin kalastuslaki, joka suojelee ja sallii lailliset pyydykset ja pyyntitavat, joita ainakin minä olen koettanut kirjaimellisesti seurata, ja samaa olen huomannut kaikkien elinkeinokseen kalastavien miesten tekevän. — Kysyn siis nyt, missä paikassa laissa sanotaan kuinka paljon saa pitkää siimaa esim. laskea järviin? — Pidän parhaana, että matkustat Eduskuntaan ensin. — tottapa korjaavat lait mielesi mukaisiksi, joissa nyt on Suodenniemellä niin huutava epäkohta, että laillisilla keinoilla kalastavat miehiset miehet voivat elää ja elättää perheitänsä, kunhan vaan jaksavat ahvettunein kasvoin ja känsiintynein käsin kautta vuoden taistella 24 tuntia vuorokaudessa luonnon myrskyjä ja tuulia vastaan.

Sillä vähemmällä leikillä ei tässä leikissä leipää syödä, vaikka Sinun mielestäsi kalakilon hinta tarvitsisikin olla 5 pennissä.

Mitä tulee taas kalojen vähentymiseen, niin totean, että Kuha on ja pysyy järvissämme edelleen valtakalana, ja tähän vaikuttaa se edullinen lakipykälä, kun sen kutu-aika on rauhoitettu, ja se on jo itsestään suvien vesien kala. Saman rauhoituksen tarvitsisi myöskin hauki ja lahna, sillä onko todella ritarillista kaloja kohtaan, että kun ne nousevat kudulle rantoihin, niin kaikella keinolla koetetaan ne silloin saada pyydyksiin, ja kutukypsä mäti jää likaisena valumaan veneen pohjiin josta olisi tuhansittain siinnyt kalan poikasia. Tämä onkin kyllä vaikuttanut lahnan vähentymiseen, sillä se on helpommin saatava kutukala. mutta hallin tiskeille vienti ei sitä ole vähentänyt, sillä se on liian pieni ja huono kelvatakseen täältä sinne. Kuitenkin on tässä lahnan viime aikaisessa vähentymisessä se hyväpuoli, että jo tapaa niitä kolmenkin kilon painoisia, kun harvempi lukumäärä saa tarpeekseen ravintoa. Näistä asioista olisi liian paljon kirjoittamista, mutta paras keino sinulle, tuttava hyvä on, että hankit metsästys- ja kalastuslehden, vaikkapa menneen 3 vuotiskauden ja lueskelet sitä, ja sitten käännyt jonkun kalastusneuvojan puoleen, että saat edes hajun kalastustiedoista, ja vasta sitten hyökkäilet kanssaihmistesi kimppuun näistä asioista lehtien palstoilla. —

Kuitenkin, koska olen kerran kynään tarttunut, niin tuon päivänvaloon myöskin ne julkiset lainrikkomukset, joita Suodenniemellä aivan yleisesti käytetään kalavesissä. Salmien ja juopien suille asetetaan riimuverkot maalta — maalle lujasti seipäisiin, jopa 3 kohdin yhtäaikaa. Mitä sanotaan laissa tästä? Ja ei riitä vielä sekään, vaan jo talvisin tehdään jokiin puu-aitoja, joiden keskellä on aukko, johon pyydys asetetaan. Kolmas on tuohustaminen, sillä ei ole lainkaan harvinainen tyynenä syysyönä nähdä tuohusvalkea aivan kirkonkylässä, ja tämä tuohustaminen oli kukoistavimmillaan 5 tahi 6 vuotta sitten, jolloin allekirjoittanutkin uteliaisuudesta kokeili sitä silloisen lainvalvojan puuttumattakaan asiaan. — Vielä on menty niinkin pitkälle, että esim. Kirkkojärvellä on joskus pyyntihalua tyydytetty dynamiitillakin. Siis nämät kai ovat sopivia. kunhan vaan kalat menevät pyytäjän omiin patoihin. Vielä olisi lukemattomia pienempiä, esim. kalojen mittojen seuraaminen y.m. Siis eikös niin että aletaan aluksi näistä ja rangaistus käytäntöön lainrikkojia kohtaan jos se olen minä tahi muut, ja sitten vasta pannaan pesänviriksi lailliset ja luvalliset pyydykset, niin ehkä iloksemme kalat lisääntyvät:

Myöskin on mukava keino jakaa kalavedet nykyisen lain mukaan, niin ehkäpä kalat sitten lisääntyvät, että parvina uivat äkämyksienkin patoihin itse ilman pienintäkään työtä ja kalliisiin pyydyksiin uhrailemisia, joihin ei köyhillä kalastajilla olekaan liiaksi varoja. Eivätkä voi uneksiakkaan lentokoneista ongintaa. Siis ainakin minun puolestani saadaan asia korjata miten vaan, kunhan on vaan täysin laillista, sillä lain ja oikeuden puolesta olen vannoutunut taistelemaan viimeiseen veripisaraani asti jonka myöskin kirjaimellisesti täytän. Ja kunhan laillisesti näytät toteen mihin järveen minä en saa laskea pitkääsiimaa, niin myöskin tämän sitten ilomielin lopetan, mutta kenenkään mielivaltaisiin määräilemisiin en ikinänsä alistu minä, — jos sitten syön, tahi myön kalaa.

Tämän enempää en aio tässä kynää käyttää näistä asioista, mutta sen vaan totean, että näitä nykyisiä luvallisia pyyntitapoja käyttäen jää näihin järviin kalaa vielä lastenlapsillemmekin, jos vaan haluavat niin halpa-arvoista työtä tehdä, kuin on kalastaminen. Sillä riitti sitä kalaa silloinkin, kun joka talon seinällä riippui nuotta ja sitä mielin määrin kiskottiin, ja joka, kuules, nykyisinkin on lain sallimin ajoin ja rajoin luvallinen vaikka en itse puolestani ainakaan sitä kannata sisävesissä, sillä lasken sen pakkopyydysten luokkaan.

Kalastaja^[1]

Sivukulman Santerin vastine Kalastajalle 6.8.1931

Katso kirjoituksen Juhlien merkeissä jälkikirjoitus.

Kalastajan toinen vastine Sivukulman Santerille 13.8.1931

Vieläkin kalastusasioista

Pyydän Paikallissanomia vielä vaivautumaan näiden asioiden johdosta, koska nimim. Sivukulman Santeri sitä haluaa. Ensinnäkin oli hauska kuulla, että »säkkejä» on monta. — Siis siemen itää, ja »muljauttaminen» vaikutti. — Vaikka tämän kyllä tiesin ilman sanomattakin, sillä olihan se ensimmäinen kirjoitus oikein harkiten laadittu. Ja tämä on kyllä suoraan sanoen tapakin, jota muutamat ihmiset maailmassa aina käyttävät pientäkin omaa etua ajaessaan, ja toista vahingoittaessaan. Luonnollisesti on myöskin kauhistus, jos joku suora mies kuin kynttilä hieman suorisi mutkapaikkoja. Myöskin suora suomalainen sana on kateus, joksi ilman mutkimatta lasketaan kaikessa pyyntihommassa sana ja vetoomus »en minä ja muut sieltä mitään saa, kun tuo toinen vie kaikki». Ja tämä onkin aivan helppo pystyttää herkkäuskoisiin omaksi tarpeekseen kalastaviin ihmisiin, näissä kalastukselle luonnottoman syvissä järvissä.

Myöskin on minua huvittanut se yhteiskuntaan vetoava luonne, mihin 30 numerossa oleva kirjoitus oli laadittu. Ensinnäkin se järvien pienuus (siis vetonumeroita kylläkin päällimyöden ajatellen). Mutta omastapuolestani astun tielle ja sanon, että pinta-alaa on tarpeeksi tässä vesistössä vaikkapa koko tusinalle »ammatti»miehiä. Ja kaikki sulut ja esteet pois tieltä, että kalat pääsevät liikkumaan ja kutupaikkoihinsa kevätkauden nousemaan. Vieläpä hihkaisisin, että tie auki merta myöten, jos tämä olisi minun määrättävänäni. Ja kukin kalastaja, laillisin keinoin hyödytätte itseänne ja yhteiskuntaa, kun toimitatte arvokasta ruokatavaraa sellaisten ihmisten ravinnoksi, joilla ei itsellä ole tilaisuutta kalastamaan. Ja tämän katsantokannan olen saanut 4 vuoden täydellisellä työn kokemuksella.

Vielä juttelen tässä nimim. »Sivukulman Santerille» joka nyt astui itse tilalle ja jätti toiset sormet pois pelistä (Ja te puolueettomat syrjästä katselijat huomaatte, että Suodenniemellä kalat vähän lisääntyvät, kun me oikein tässä tukustelemme.) Suurena valehtelijana kysyn siis, että mistä johtuu, kun se kuha, jota pääasiassa olen 4 kesää aivan »ammatikseni» kuten se kuului kalastellut, ja nyt on aivan loppumaisillaan tänä kesänä on antanut runsaampia tuloksia, kuin koskaan ennen. Minun päähäni ei tämä mitenkään muuten mahdu, kuin täytyy ruveta uskomaan, että loppunsa edellä se kai on menettänyt sen »Ihmisjärkensä» eikä osaa välttää sellaisia koukkuja kun olis pitänyt. Sillä yhtäkovalle olen joka kesä työntänyt ja samalla siimamäärällä. Paitsi viime kesänä suuremmalla ja jäin huonoimmalle saaliille luonnottoman talven takia. Siis hyvä tuttava anna tähän selitys, kun tyhmä järkeni ei tätä tajua. Myöskin on käyttämäni pyydysmäärä niin naurettavan pieni, että joku asiaa tunteva henkilö ne nähdessään nauraisi, sillä vieläkin sanon, että työllä ja kärsivällisyydellä otan kalani. Jos sivullinen ihailee tahi ei, tämä ei minua liikuta. Tähänastiset pyydykseni ovat täydelliset urheilukalastajan vehkeet. Kuitenkin jos ei aiheeton yllyttävä härnäilynne lopu, niin jotenkuten hankin vehkeen, jolla pystyn näyttämään mitä järvistä nousee ja mitä siellä on ja mitä ei. Minun aikomukseni ei ole ollut koskaan koko ikääni tehdä tätä työtä. Ryöstökalastusta en käytä ja omin käsin olen esim. haukia siittänyt, (sillä tämä on kutuaikana ihmiskäsin toimitettavissa.) Myöskin hellävaroen on tapani laskea jokainen alamittainen kuha järveen siimastani joka vaan jää elämään. Täten kai kaloja koetetaan lopettaa. Myöskin on kaukainen tulevaisuuden asia, että kalavesiä ruvetaan hoitamaan kunhan ruvetaan käsittämään niiden todellinen arvo ja ihmiskunnan yhä lisääntyessä käy tämä pakoksi. Kuitenkaan ei tämä tule tapahtumaan niin, ettei sieltä saa ottaa kalaa muutakuin omaan pataan, kuten tässä on koetettu tyrkyttää, sillä yhteiskunta on suuri eikä käsitä vain yhtä pitäjää tahi taloa. Tämä meininki ei ole sinne päinkään että se herkkusilli laskisi, sillä kyllä kaupunkilainen sen kalliina pitää, kun ei saa järvikalaakaan, jonka myynti nyt siis on Suodenniemellä kielletty, joskin salakauppa näyttää rehoittavan. Tekisipä vielä mieleni aukaista asiaan kuuluvien henkilöiden silmiä, minkälaisin »lempinimin» tl. 30 numerossa kansaa opetetaan. Minuun nämät ei vaikuta, sillä kärsimysten karaisemasta luonteestani kimpoilevat ne takaisin. Kaikki mitä rikon Lakia Yhteiskuntaa ja Yksityistä kohtaan, olen valmis kärsimään rangaistuksen ilman miettimisaikoja ja ketunhännän heiluttelemisia.

Tämän jälkeen saa minun puolestani tulla syömättömiä kaloja vaikka kuinka paljon. Vaikkapa sarvia ja hampaitakin kupparin kontillisia. Niin en niille enään korviani kallista, enkä aikaani tuhlaile.

Kalastaja^[2]

Sivukulman Santerin vastine Kalastajalle samassa lehdessä

Edelläolevan johdosta

pyydän vielä lausua muutaman sanan, vaikka saman asian yhtämittainen jankutus ei olekaan mitään miellyttävää hommaa. Mutta kun nimimerkki »Kalastaja» varsinkin edellisessä vastineessaan ei jaksanut pysyä asiassa, vaan teki sen ohella ilkeämielisiä viittauksia aivan aiheettomasti, niin katson velvollisuudekseni vielä lyhyesti puuttua puheenaolevaan, arkaluontoiselta tuntuvaan asiaan.

Mitä ensinnäkin ammattikalastuksen laillisuuteen tulee, niin en ole koskaan väittänytkään sitä laittomaksi, vaan kirjoituksessani pahoiteltiin sitä, etteivät kalastajat ollenkaan ota huomioon järviemme pienuutta ja niihin johtavia huonoja kalaväyliä. Ja koska »Kalastaja» sanoo hyvin tuntevansa alaansa koskevat lait, niin silloin hän varmaan myös tietää, miten helposti nykyistenkin lakien mukaan voidaan ammattikalastus tehdä järvissämme kannattamattomana mahdottomaksi. Tarkoitan kalastusvesien jakoa, jota en kylläkään toivo, eikä sitä toivo moni maanomistajistakaan, sillä se tekisi kalastuksen monellekin aivan mahdottomaksi. Mutta jos kalastaminen täällä jatkuu yhä suuremmassa ja suuremmassa mittakaavassa, niin voi olla mahdollista, että kalavesien jako täällä on pakosta toimitettava, rauhoituspiirit järjestettävä j.n.e. — Mitä tämä kalastukseen vaikuttaa, sen kai »Kalastaja» ymmärtää sanomattakin. Ja jos joku todella ammattikalastajia kadehtisi, kuten »Kalastaja» yhä vain epäilee, niin luonnollisesti sellainen henkilö veisi asiansa perille vähin äänin, ilman sanomalehtien välitystä.

Olen muuten pahoillani siitä, että jouduin »tukkanuottasille» miehen kanssa, joka kirjaimellisesti sanoo noudattavansa lakia ja joka kaiken lisäksi vielä tekee keskustelukysymyksestä persoonallisen asian, vaikka ei se ollenkaan ollut sellaiseksi tarkoitettu. — Siveellisen suuttumuksen vallassa syyttää »Kalastaja» törkeistä rikkomuksista amatöörikalastajia, vieläpä lainvalvojiakin, mutta samalla hän kokonaan tahtoo olla tietämätön ammattikalastajien hairahduksista. Siksi lieneekin paikallaan, että asian tuohonkin puoleen kajotaan, varsinkin, kun se ei ollenkaan koske »Kalastajaa», joka — kuten sanottu — kirjaimellisesti noudattaa lakia.

Niin, ihmiset eivät ole enkeleitä, eivät edes kaikki ammattikalastajat. Kansa nim. ihan tosissaan väittää, että eräät ammattikalastajat eivät ole yhtä omantunnontarkkoja lakiin nähden kuin »Kalastaja», vaan pyytävät m.m. kuhaa luvattomana aikana, myyvät niitä paikkakuntalaisille, ja kesäkuun aikana pyydystettyä kuhaa pitävät ensin sumpuissa ja sitten »laillisesti» myyvät niitä kaupungeissa. Tuohustaminen kuuluu (ja näkyy) yhä vain olevan käytännössä, ja joskus on tavattu siinä hommassa ammattikalastajiakin. Syöttien hankkimisessa sattuu myös pieniä »erehdyksiä» ammattimiehille, eikä aina muisteta, mitä laki sanoo umpilammeissa kalastamisesta y.m.s. — Niin, että »yksiä pulliaisia» taidamme lopultakin olla lain edessä, ja olen vilpittömästi iloinen siitä, että ei moisista teoista tarvitse syyttää »Kalastajaa», joka tuntuu olevan lain parhaita vartijoita ja tukipylväitä. Edellä oleva olkoon vain sanottu siksi, ettei totuus unohtuisi ja ettei syytä lykättäisi vain omiksi tarpeikseen kalastavien niskoille.

»Kalastaja» ei muuten ole kirjoituksissaan johdonmukainen. Hän nim. ensin väittää, että on eduksi, jos hauet saadaan vähenemään, mutta heti perään ilmoittaa lisänneensä haukia omin käsin. — Noin ristiriitaista meininkiä en käsitä. — Se on minulle myöskin käsittämätöntä, että miksi eivät järvemme jo aikoja ole täyttyneet kaloista, kun niiden lisääntyminen kerran on niin hirmuinen kuin »Kalastaja» väittää. Tai ehkäpä onkin onneksi, että kaloja kaikin keinoin koetetaan järvistämme vähentää, sillä ellei niin tehtäisi, niin mahdollisesti tulisi vihdoin järviimme niin paljon kaloja, ettei niiden sekaan saisi enää pyydyksiäkään sopimaan.

No niin. Koskapa kerran »Kalastaja» ei vastedes halua k.o. asiaan puuttua, niin lopetan minäkin mielihyvin tämän aiheen »märehtimisen». Meillä molemmilla olisi tietenkin vielä paljon puhumista, mutta on todellakin parasta olla ikävystyttämättä lukijoita saman asian ainaisella jauhamisella. — Ehkäpä meille joskus sattuu tilaisuus jutella kahdenkesken kalastusasioista sovinnollisella mielellä ja ilman kaunaa. Niin ainakin toivon, sillä perin tukalaksi muuttuisi tämä mailma, jos jokaisesta asiasta tehtäisiin ikuinen riitajuttu, jolla ei loppua olisi.

Sivukulman Santeri

P. S.

Olen tullut huomaamaan, että tämä »petiittimaakarin» homma on perin epäkiitollista työtä, sillä aina saa olla korvat kuumina ja valmiina vastaanottamaan nuhteita, piikkejä ja haukkumisia. Sitä, nähkääs, tulee pakostakin astuneeksi jonkun varpaille, ja surkeata on, jos »varpaille astuttu» on äkäinen luonteeltaan ja vielä ikävämpää, ellei hän ymmärrä leikkiä. — Mutta toisaalta taas pieni »tukistelu» virkistääkin, jos se tehdään sovussa ja rakkaudessa. — Niin, että jos vastaisuudessa joku kyhäykseni johdosta kimpaantuu ja alkaa minua hutkia sanan voimalla, niin tehköön sen asian itsensä vuoksi ja ilman persoonallisten vihjailujen ja piikkien tympeätä sivumakua. Sillä tavalla pysytään asiassa, ja sivullistenkin on hauskempi asiaa seurata.

Siis näkemiin ja kuulemiin!

Sama

1. Kalastajan vastine julkaistu Paikallissanomissa 30.7.1931, s. 2. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/3184990?page=2 / Viitattu 10.2.2026
2. Kalastajan toinen vastine julkaistu Paikallissanomissa 13.8.1931, s. 3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/3185039?page=3 / Viitattu 10.2.2026