Kalevaisten karkelo
| Kalevaisten karkelo. Kirjoittanut Antti Rytkönen |
- Soikaa, soiton kielet, soikaa,
- joukot nuoret karkeloikaa,
- nyt se soiton aika on!
- Hiuksista neion nuoren
- kavon kullan kutriloista
- soiton kielet tehty on.
- Siksi kavon kaihomieltä
- kertoo ääni kantelon.
- Mure sille soinnut antoi,
- suru säveleitä kantoi,
- siksi harvoin riemunkieltä
- kertoo ääni kantelon.
- Soi nyt soitto kuitenkin,
- soi nyt riemusävelin!
- Rannan raidat notkuu, nuokkuu,
- hiljaa illanhenki huokuu,
- nuoku joukko nuorison
- kaikuessa kantelon!
- Kuule, kaikuu vaskivaara,
- helkkyvi hopeakorpi,
- käki iltavirret kukkuu,
- kohta neiot nuoret nukkuu.
- Nyt siis, soiton kielet, soikaa,
- joukot nuoret karkeloikaa!
- Soikaa, soiton kielet, soikaa,
- Kalevala kaunis on,
- kapo kaunis, kultakutri
- kukkana on karkelon!
- Lähtee karhu piilostaan
- soiton ääntä kuulemaan,
- tulee peura poikineen,
- soutaa sotkat yli veen,
- uivat hau’it hangotellen,
- ve’en koirat vengotellen,
- tulee tarha Tapion,
- tulee väki Vellamon.
- Laskee päivä radaltaan
- soiton kieltä kuulemaan,
- kultaa maat ja mantereet,
- kalevaisten tantereet.
- Kuulee taivahalla kuu,
- katsoo tuores tuomipuu
- kuinka nuoret karkeloi,
- kalevaisten soitto soi.
- Soikaa siis, te soitot, soikaa,
- Kalevala kaunis on,
- kapo kaunis, kultakutri
- kukkana on karkelon!
Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.