Siirry sisältöön

Kansanopistolaislaulu

Wikiaineistosta
Kansanopistolaislaulu.

Kirjoittanut Eero Eerola


Tule joukkohon, veikko, me laulamme nyt,
ilot rintamme nuoren ja vapaan,
sulo Suomemme sydän nyt sykkivi taas,
oi, usko sa suurehen unelmaas!
Tule joukkohon, veikko, me laulamme nyt
ja me vannomme isien tapaan!
Me vannomme: Suomi ei sortua saa,
ei kaatua kansamme usko,
tämän maan isät kynti ja pelloksi loi,
joka kumpu ja lehto nyt muistoja soi,
suur’, kaunis ja kallis, et sortua saa,
pyhä kultaa kumpujas rusko!
Me oommehan nuoria tämän maan,
me uskomme laulumme taikaan,
kesäöiltä on uskomme valkea tää,
sitä taita ei syksy, ei talven sää;
yli talven, mi tahtohon tarmoa tuo
me kuljemme uuteen aikaan.
Tule joukkohon, veikko, me laulamme nyt,
mitä nuorissa rinnoissa palaa,
ylös nostamme viirin valkean sen,
mi on lippuna valon ja vapauden,
tule, veresi nuori kun kutsuen soi,
me vannomme veljesvalaa!


Lähde: Eerola, Eero 1913: Peltojen päivä: runoja. K. J. Gummerus O.y., Jyväskylä.