Karjalaisen virsi

Wikiaineistosta
Karjalaisen virsi

Kirjoittanut Jalmari Virtanen


Oli heimoni orjuus ja onnettomuus
Ihan painanut maahan saakka,
Oli vallassa kurjuus ja kunnottomuus,
Elo vain oli vaikea taakka.
Nyt toisinpa on, ilo kaikukohon,
Kun on tsaari ja sortajat lyöty.
Pihatanhuilla murhein kanneltaan
Tuo helkytti taattoni taatto,
Sai metsä ja maa sitä kuuntelemaan
Sekä pilvien siintävä saatto.
Nyt ei murhetta, oi, ilolaulu nyt soi,
Puna-Karjalan päivä jo koittaa!
Kun maammoni maammo se karjoineen
Salot siintävät laulaen astui,
Suru suolteli soittoa säveleeseen,
Monet kerratpa silmänsä kastui.
Vain muistelot nuo enää murhetta tuo.
Sydän suurehen toivohon syttyy.
Puna-Karjala nostavi puolestaan
Työn sävelen voittavan soimaan.
Sotatappara vuoroaan vuottelemaan,
Työkuokka ja kirves voimaan.
Kas iskumme nuo meille onnea tuo;
Puna-Karjalan päivä se koittaa!

1922


Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.