Katovuoden muistoksi vuonna 1862

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katovuoden muistoksi vuonna 1862.

Kirjoittanut Optatus Lyytinen


Nyt aika on ahdas yhteinen
Kaikelle Suomen kansalle,
Sen tuntee esivallatkin,
Kuin kaikki alamaisetkin.
Siis opiksemme ottakaamm’
Syvälle muistoon painakaamm’,
Kuinka se kaikki tehdä voi,
Joka myös meitä tänne loi.
Tarpeen on meille opetus,
Ehkä lienee kova koetus,
Kuin ompi monta perhettä
Murheella ilman leivättä.
Jos vilja-vuodet aina ois
Ja Herra runsaat lahjat sois,
Niin köyhät kävis ylpiöiks’
Ja kaikki kansat röykijöiks’.
Sentähden säästäväisyyden’,
Kuin hyvät vuodet ovat meill’,
Pitäisi lahjat käytellä
Aina arkut, salvot täytellä.
Vielä kuin meill’ on kylmä maa,
Vaikka laaksoiltansa ihana,
Niin usein vilja vähenee,
Kuin syksyn kylmät lähenee.
Vaan sitä ehkä estetään,
Kuin kaikki kohdat korjataan,
Vaan tointa, ahkeruutta myös
Pitäsi ensin olla työss’.
Kuin pellot niityt kuivataan,
Suot, korvet kaikki raivataan,
Niin kylmä pojes pakenee
Ja halla vuodet harvenee.
Kans karjan-hoito parataan,
Parempi arvo annetaan,
Niin siit’ on elon alkumme,
Sekä myös suurin voittomme.
Kyll’ moni aikoo paeta
Pois koko Suomen saarelta,
Kuin ajat kovat ahdistaa
Ja kato-vuodet rasittaa.
Vaan tyytykämme vieläkin,
Ain’ onnensa on meilläkin,
Meill’ koto-maa on rakkaampi,
Kaikkia kultaa kalliimpi.
Siis lainaa Herra kärsimyst’,
Kuin kohitse käy vitsaus;
Suo voimaa huonoll’ ruuvalle,
Vielä terveyttä kansoille.

O. Lyytinen.


Lähde: Tapio 11.4.1863.