Kauneuskuningattarista

Outoja ilmiöitä

Syrjäseutulaisen näkökulmasta Kauneuskuningattarista Kirjoittanut Sivukulman Santeri

Nyt se aukesi

Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 24.3.1932, s. 3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/3184894?page=3 / Viitattu 12.2.2026

on tullut uusi, ensiluokkainen »kärpänen» maapallomme miespuoliselle väestölle ja loppumaton kateuden sekä riidan aihe niille kauniimman sukupuolen edustajille, joille ei vielä ole suotu kauneuskuningattarelle kuuluvaa arvoa ja kunniaa. — Tämä »missikuume» on tietenkin lähtöisin Amerikasta, kuten monet muutkin hullutukset. Siellä rapakon takana on aina ollut naisten palvonta hieman sairaalloista, ja nyt se lienee kehittynyt huippuunsa. Eurooppalaiset ovat tietenkin rientäneet perässä sillä seurauksella, että nyt on maanosassamme legio »missejä» joita hullaantuneet miehet palvovat, kultaa ja kunniaa heille suitsuttaen. — Niin suuri on näiden kauneuskuningattarien maine, että Hindenburg, Mussoliini ja vielä itse Stalinkin on heidän rinnallaan pelkkää ilmaa ja savun varjoa.

Suomi — Euroopan edelläkäviämaa — on tässä jalossa kilvoituksessa jäänyt häntäpäähän sikäli, että meillä nyt vasta hiljattain on oivallettu uuden kilpailulajin viehätys ja hurma. Tosin ei meiltä vieläkään ole lähetetty edustajia kansainvälisille kilpatanterille, mutta sitä hanakammin on valittu »missejä» kotimaisilla markkinoilla. Ylt'ympäri suloista Suomeamme (onneksi ei sentään lähipaikkakunnilla) on tanssiaisissa y.m. jalostavissa tilaisuuksissa kruunattu näitä uusimuotista hallitsijattaria satamäärin. Kruunaus käy varsin nopeasti: Etsitään joukosta palkintolautakunnan maun mukainen, enemmän tai vähemmän miellyttävä neitonen, hänen kaulaansa heitetään kangaskaistale, mihin on präntätty »miss Hölmölä» t. m. s. Kun vielä on otettu potretti ja lähetetty se kuvalehteen, on asia selvä. Ja vot kak, taas on uusi »kruunupää» maassamme. Tätä armoitettua tuskin on ennen huomattakaan naisten valtavasta joukosta, mutta vaalin jälkeen on hänen rankinsa noussut sadalla prosentilla ja miehet parveilevat hänen ympärillään kuten uroskoirat syksyin keväin Pajuniemenkylän raitilla.

Joskus torkahtaa itse Homeros. sanotaan, ja näin lienee käynyt muutamille palkintolautakunnille ja — tuomareillekin, päätellen niistä »missien» kuvista, jotka viime aikoina ovat olleet kuvalehtien palstantäytteinä ja eri paikkakuntien kauneuskäsitteiden symbooleina. Kun näitä kuvia katselee tulee ajatelleeksi, että millaisia noilla paikkakunnilla rumat mahtanevat ollakaan — — —. Vaikka onhan se niinkin, että maku eri paikkakunnilla saattaa vaihdella. Niinhän sitä sanotaankin, että »yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä, ja molemmat he naiduksi tulevat». Mainitsin edellä, että onneksi ei näillä paikkakunnilla ole kauneuskuningattaria valittu. Älkää vain, arvoisat naiset, tuomitko minua tämän johdosta taantumuksen mustaksi korpiksi! Kielteinen kantani johtuu nim. puhtaasti kansantaloudellisista syistä sekä rauhanaatteen (varsinkin kotirauhan) kannattamisen halusta. — Antakaas, kun selitän kantaani tarkemmin!

Kun kauneuskuningattaria valitaan, eivät parhaassakaan tapauksessa kaikki vaalitilaisuudessa olevat naiset voi tulla »missiksi». Suurimman osan ehdokkaista (=naisista) täytyy odottaa seuraavia iltamia, missä mahdollisesti taasen vaali toimitetaan. Täälläkin tulee vain yksi valituksi, joten valitettavasti monen täytyy liian kauvan odottaa vuoroaan. Tällainen asiantila on luonnollisestikin väärä ja vastoin kansanvaltaisuuden ja tasa-arvoisuuden yleisiä periaatteita. Sitäpaitsi herättää se pahennusta ja katkeruutta syrjään jääneissä. — Naiset kyllä ovat keskenään sovinnollisia ja puhuvat aina, varsinkin takanapäin, toisistaan pelkkää hyvää, mutta kun on kysymyksessä niin ensiarvoisen tärkeä asia kuin kuningatarvaali. niin kuka tietää, vaikka joskus »vanha Aatami» — ei, kun »vanha Eeva» — saisi vallan ja kilpailijattarista tulisi puhuttua, kylläkin vastoin tavallisuutta, jotakin kahdeksannen käskyn vastaista.

Taloudellisista syistä ei p.o. kilpailuja myöskään voida puolustaa. Ajatelkaahan sitä ihomaalin, puuderin, hajuvesien, voiteiden ja uusien pukujen paljoutta, mitä kauneuskilpailuihin valmentautuminen vaatisi! Puhumattakaan mestaruuksien puolustamisesta! Ja jos vielä emännät ja rouvat, joiden poskiin sisäiset mielenliikutukset ja ajan hammas olisi ehtinyt vakoja painaa, osallistuisivat kilpailuihin, niin sitä suurempi olisi »paklausaineiden» kulutus, ja surullinen heidän aviomiestensä kohtalo. Tarkoitan syrjäytettyjen aviomiehiä, jotka saisivat luissaan tuntea häviön koko katkeruuden — — —.

Ehkä siis — arvoisat miehiset lukijat, te, jotka ilman muuta itseoikeutettuina tulisitte kuulumaan palkintolautakuntiin ja siinä ominaisuudessa arvostelemaan naissuloa herkkätuntoisella vaa'allanne — ehkä lopultakin on paras antaa olla kaikki naiset virallisesti yhtä kauneina ja suloisina. Tämä toimenpide, tai oikeastaan toimettomuus, muodostuisi tasa-arvoisuuden ja monarkististen pyrkimysten vastustamisaatteen suureksi voitoksi paikkakunnallamme ja olisi sitäpaitsi sopusoinnussa sen nykyisin vallitsevan ajatussuunnan kanssa, jonka tunnuslause kuuluu: »Yksi on niin hyvä kuin toinenkin».

Hauskaa pääsiäistä kaikille Paikallissanomien lukijoille toivottaa

Sivukulman Santeri