Kaupunki ja ihminen
| Kaupunki ja ihminen. Kirjoittanut Heikki Välisalmi |
Meri.
[muokkaa]- Lempeän runoilijan mielestä
- meri on oikullinen
- kuin nykyajan salonkinainen,
- kaino kuin keskiajan linnanneito
- ja raivo ja voimakas kuin amatsooni.
- Sitä rakastetaan kuin naista
- ja peljätään kuin naista.
- Se on hurma ja surma.
- Mutta oikeastaan
- meri on alkuelementti,
- jota ihminen lähestyy
- kunnioittavasti ja varuillaan,
- vaikka hän hallitsee sitä.
- Meri voi näet olla kapinallinen,
- joka raivostuneena
- helposti tuhoaa hallitsijansa.
Satama.
[muokkaa]- Ihminen on tehnyt sataman
- pakopaikaksi ja tukikohdaksi
- taistelussa merta vastaan.
- Hän hyökkää sen suojasta
- meren lakeudelle,
- jota myöten hän kulkee
- toisiin maihin ja valtakuntiin.
- Satama on ihmisen
- ulottuvaisuuden lähde.
- Siitä hän ojentaa
- ahnaat kätensä
- meren uljaille äärille.
Tehdas.
[muokkaa]- Ihminen on luonut myös tehtaan
- sekä sen tuhatmutkaisen sydämen,
- joka on raudasta ja teräksestä,
- musta, kiiltävä ja rasvainen,
- miten milloinkin.
- Hirviö on tämä ihmisen luomus,
- eikä hän milloinkaan ole sitä rakastanut,
- kuten isä rakastaa lastaan
- tai omien kättensä töitä,
- vaan peljännyt sitä
- ja uskonut joutuvansa sen orjaksi.
- Luonnon herra,
- kuinka hän saattaa olla arka!
Kaupunki.
[muokkaa]- Kaupunki, kaupunki,
- sinä joukkoihmisen pyhäkkö!
- Sinulla on ympärilläsi meri,
- alkuelementti ja lavea tie,
- joka johtaa rikkauteen ja valtaan.
- Sinulla on satama,
- ulottuvaisuuden lähde
- ja tukipiste kehityksesi polulla.
- Sinulla on tehtaitten teräksinen sydän,
- sinulla on sähkö ja nopeat neuvot,
- joilla sinä lyhennät matkojasi.
- Sinulla on mahti muuttaa puu,
- metsän haltija, millaiseksi haluat.
- Sinulla on lautatapulien runous
- ja selluloosan aineellinen tuoksu.
- Kaupunki, kaupunki,
- sinä olet nykyaika,
- toimelias ja väkevä!
Ihminen.
[muokkaa]- Aivot ja kädet!
- Aivot ja kädet!
- Yhdenvertaisia veljeksiä,
- jotka ovat luoneet kaiken
- ja joiden pitäisi hallita kaikkea.
- Mutta miksi ne usein
- eivät ole isäntiä, vaan palvelijoita?
- ja miksi isäntinä istuvat
- typeryys ja laiskuus,
- joilla ei ole aivoja eikä käsiä?
- Siksi, että ihminen,
- joka ajattelee ja tekee työtä,
- niin harvoin huomaa,
- mikä hän on
- ja mikä hänen pitäisi olla.
- Ihminen, joka osaa ja tekee,
- on vielä matkansa puolitiessä
- sinne, mikä hänen on.
- Hän kammoaa omia luomiaan
- ja valittaa päiväinsä raskautta,
- vaikka hän voisi korjata kaiken
- ottamalla huostaansa oman työnsä.
- Ja sen tähden on kuulunut huuto:
- Nouse! Eteenpäin!
- Se on ollut käsky ja ohjaava soihtu.
- Se on yhä vala ja velvoitus.
- Eteenpäin!
Lähde: Välisalmi, Heikki 1936: Täysi päivä: runoja. Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta, Helsinki.