Siirry sisältöön

Kaupunki ja ihminen

Wikiaineistosta
Kaupunki ja ihminen.

Kirjoittanut Heikki Välisalmi


Meri.

[muokkaa]
Lempeän runoilijan mielestä
meri on oikullinen
kuin nykyajan salonkinainen,
kaino kuin keskiajan linnanneito
ja raivo ja voimakas kuin amatsooni.
Sitä rakastetaan kuin naista
ja peljätään kuin naista.
Se on hurma ja surma.
Mutta oikeastaan
meri on alkuelementti,
jota ihminen lähestyy
kunnioittavasti ja varuillaan,
vaikka hän hallitsee sitä.
Meri voi näet olla kapinallinen,
joka raivostuneena
helposti tuhoaa hallitsijansa.

Satama.

[muokkaa]
Ihminen on tehnyt sataman
pakopaikaksi ja tukikohdaksi
taistelussa merta vastaan.
Hän hyökkää sen suojasta
meren lakeudelle,
jota myöten hän kulkee
toisiin maihin ja valtakuntiin.
Satama on ihmisen
ulottuvaisuuden lähde.
Siitä hän ojentaa
ahnaat kätensä
meren uljaille äärille.

Tehdas.

[muokkaa]
Ihminen on luonut myös tehtaan
sekä sen tuhatmutkaisen sydämen,
joka on raudasta ja teräksestä,
musta, kiiltävä ja rasvainen,
miten milloinkin.
Hirviö on tämä ihmisen luomus,
eikä hän milloinkaan ole sitä rakastanut,
kuten isä rakastaa lastaan
tai omien kättensä töitä,
vaan peljännyt sitä
ja uskonut joutuvansa sen orjaksi.
Luonnon herra,
kuinka hän saattaa olla arka!

Kaupunki.

[muokkaa]
Kaupunki, kaupunki,
sinä joukkoihmisen pyhäkkö!
Sinulla on ympärilläsi meri,
alkuelementti ja lavea tie,
joka johtaa rikkauteen ja valtaan.
Sinulla on satama,
ulottuvaisuuden lähde
ja tukipiste kehityksesi polulla.
Sinulla on tehtaitten teräksinen sydän,
sinulla on sähkö ja nopeat neuvot,
joilla sinä lyhennät matkojasi.
Sinulla on mahti muuttaa puu,
metsän haltija, millaiseksi haluat.
Sinulla on lautatapulien runous
ja selluloosan aineellinen tuoksu.
Kaupunki, kaupunki,
sinä olet nykyaika,
toimelias ja väkevä!

Ihminen.

[muokkaa]
Aivot ja kädet!
Aivot ja kädet!
Yhdenvertaisia veljeksiä,
jotka ovat luoneet kaiken
ja joiden pitäisi hallita kaikkea.
Mutta miksi ne usein
eivät ole isäntiä, vaan palvelijoita?
ja miksi isäntinä istuvat
typeryys ja laiskuus,
joilla ei ole aivoja eikä käsiä?
Siksi, että ihminen,
joka ajattelee ja tekee työtä,
niin harvoin huomaa,
mikä hän on
ja mikä hänen pitäisi olla.
Ihminen, joka osaa ja tekee,
on vielä matkansa puolitiessä
sinne, mikä hänen on.
Hän kammoaa omia luomiaan
ja valittaa päiväinsä raskautta,
vaikka hän voisi korjata kaiken
ottamalla huostaansa oman työnsä.
Ja sen tähden on kuulunut huuto:
Nouse! Eteenpäin!
Se on ollut käsky ja ohjaava soihtu.
Se on yhä vala ja velvoitus.
Eteenpäin!


Lähde: Välisalmi, Heikki 1936: Täysi päivä: runoja. Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta, Helsinki.