Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus, koskeva toimenpitoja sen yhtävertaisuuden perille-saattamiseksi Ruotsin ja Suomen kielten käyttämisen suhteen tuomio-istuimissa ja virastoissa Suomenmaassa
Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomen Senaattimme siitä tekemästä alamaisesta esityksestä olemme Me, muuttamalla eräissä kohdin asetusta 20 p:nä Helmikuuta 1865 Suomen kielen asettamisesta maan oikeus- ja virkakunnissa käytettäväksi, julistusta 7 p:nä Joulukuuta 1868 lisäyksestä 14 §:ään samassa asetuksessa sekä 2 §:n 2 mom. Asetuksessa 30 p:nä Toukokuuta 1871 kuin myös kumoomalla 6 § vastamainitussa asetuksessa, katsoneet hyväksi armossa säätää niinkuin seuraa:
Toimituskirja, joka virastosta tahi virkamieheltä asianomistajalle annetaan, on 1882 vuoden alusta alkaen, allamainituilla poikkeuksilla, kirjoitettava sillä kielellä, Ruotsin tahi Suomen, jota se, joka virastolle on asian esiin tuonut tahi virkamieheltä toimituskirjaa vaatinut, siinä kirjallisesti tahi suullisesti on käyttänyt. Jos asian ovat esiin tuoneet useammat hakijat, jotka siinä ovat käyttäneet eri kieliä, taikka jos se on virkatietä viranomaiselle sisääntullut, saakoon viranomainen määrätä, kummallako kielellä, Ruotsin vaiko Suomen, toimituskirja on annettava.
Viralliset kirjoitukset ja tiedonannot maan kunnille virastosta tahi virkamieheltä pitää kirjoitettaman sillä edellämainituista kielistä, jolla pöytäkirja kunnan julkisissa keskustelemuksissa laaditaan, sekä yhtäläiset kirjoitukset, joita annetaan kirkossa kuulutettaviksi, oleman kirjoitettuina tahi käännettyinä sille kielelle, jolla julkista jumalanpalvelusta seurakunnassa toimitetaan, mutta annettaman sekä Ruotsin että Suomen kielellä seurakunnalle, jossa yleistä jumalanpalvelusta kummallakin kielellä vuorotellen pidetään. Suomenmaassa käytettävä passi ja työtodistus ovat kirjoitettavat sekä Ruotsin että Suomen kielellä, ja passi ulkopuolella maata olevaan paikkaan sillä näistä kielistä, jota passinottaja käyttää, ynnä tarpeellisen käännöksen kanssa siitä.
Mitä edellä on säädetty Ruotsin ja Suomen kielten käyttämisestä virastoissa ja virkamiehen puolelta, ei koske Suomen Senaattiamme, joka mainitussa suhteessa saa sieltä menevistä toimituskirjoista määrätä kutakin eri tapausta varten, eikä myöskään Hovioikeutta, Yli-sotaoikeutta, Maistraattia tahi Järjestys-oikeutta, joista erinäinen määräys tulee annettavaksi.
Yliopiston lainopilliseen tiedekuntaan pitää toistaiseksi asetettaman ylimääräinen lehtori, jonka tulee suullisilla ja kirjallisilla harjoituksilla opettaa tiedekuntaan kuuluvia ylioppilaita tottumuksella ja tarkkuudella puheessa ja kirjoituksessa käyttämään Suomen kieltä lainopillisissa aineissa. Tämä opettaja, jonka tulee olla lakitiedetten-kandidaatin- tahi yleisen oikeudentutkinnon suorittanut, nimitetään siinä järjestyksessä, kuin Yliopiston lehtorinvirkoihin asettamisesta on säädetty.
Ylioppilaan, joka yleisen oikeuden-, tuomarin-, kameraali- tahi lakitiedetten-kandidaatin-tutkinnon suorittamiseen itsensä ilmoittaa, tulee näyttää esiin todistus professorilta Yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa taidosta lainopillisissa aineissa käyttää sekä Suomen että Ruotsin kieltä puheessa ja kirjoituksessa. Niin kauan kuin ylimääräinen lehtori Suomen kielessä on tiedekuntaan asetettu, pitää hänen antaa semmoinen todistus, viimemainitun kielen taidosta. Sitä, joka tätä ennen on käynyt jonkun semmoisen tutkinnon, mutta ei ole suorittanut mainittua opinnäytettä Suomen kielen taidosta, älköön otettako ylimääräiseksi palvelusmieheksi tuomio-istuimeen tahi virastoon, taikka, jos hän semmoiseksi jo on päässyt, vakinaiseen virkaan virastossa nimitettäkö taikka tuomarinviran hoitamiseen määrättäkö, ennenkuin hän on opinnäytteen täyttänyt.
Sen kirjallisen opinnäytteen Yliopiston lainopillisen tiedekunnan edessä, jonka 2 §:n mukaan armollisessa asetuksessa 30 p:nä Toukokuuta 1871 tulee käydä ennen yleistä oikeudentutkintoa sekä tuomarin- ja kameraalitutkintoa, saakoon ylioppilas, oman valintansa jälkeen, suorittaa Ruotsin tahi Suomen kielellä.
Opetuskielestä maan kouluissa sekä Ruotsin ja Suomen kielen taidon aikaan saattamisesta niissä on noudatettavana, mitä siitä on säädetty taikka erittäin säädetyksi tulee.
Tästälähin opettajaksi pääsemiseen alkaisoppilaitoksiin, merenkulku-kouluihin tahi teknillisiin realikouluihin vaaditaan että se, joka siihen itsensä ilmoittaa, Yliopistossa tahi normaalilyseossa on suorittanut opinnäytteen semmoisesta taidosta Ruotsin ja Suomen kielissä, että hän opetuksessa saattaa sujuvasti käyttää kumpaakin kieltä.
Opinnäytettä Ruotsin ja Suomen kielten taidosta ei sitä vastaan välttämättömästi vaadita opettajaksi polyteknilliseen opistoon pääsemiseen.
1882 vuoden alusta alkaen pitää noudatettaman, ettei ketään muun semmoisen yleisellä palkkasäännöllä olevan viran saamiseen, johon asianomainen viranomainen asettaa tahi jonka asettamiseksi viranomainen tekee ehdoituksen, ehdoiteta tahi nimitetä taikka semmoisen viran toimittamiseen määrätä, ellei hänen kykynsä puheessa ja kirjoituksessa käyttää Ruotsin ja Suomen kieltä ole todeksi näytetty. Mainittuihin virkoihin asetettaissa ja viransijaisia niihin määrättäissä on sen vuoksi vaariinotettava, että hakemuskirjoja seuraa todistukset hakijain taidosta molemmissa näissä kielissä, jotka todistukset pitää olla annettuna niille, jotka hakevat virkaa yliopistotutkinnon perustuksella, sillä tavoin kuin 3 §:ssä on sanottu, sekä kaikille muille Ruotsin kielen taidosta joko ylimääräiseltä professorilta samassa kielessä Yliopistossa taikka asianomaiselta opettajalta Ruotsin kielessä seitsenluokkaisessa lyseossa sekä Suomen kielen taidosta ylimääräiseltä lehtorilta vastamainitussa kielessä Yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa tahi myöskin opettajalta Suomen kielessä seitsenluokkaisessa lyseossa.
Niiltä, joilla nyt on vakinainen virka Suomen Senaatissamme, Hovioikeudessa tahi Yleisessä Revisioni-oikeudessa, älköön kuitenkaan vaadittako selvitystä Suomen kielen taidosta ylennystä varten toiseen virkaan virastossa.
Todistusta Suomen kielen taidosta älköön myöskään välttämättömästi vaadittako virkaan asetettaissa Suomen Kansliassamme tahi Kenraalikuvernöörinkansliassa.
Opettajanvirasta Yliopistossa on toistaiseksi voimassa, mitä 1 § edellämainitussa armollisessa asetuksessa 20 p:ltä Helmikuuta 1865 sisältää.
Mitä on noudatettavana selvityksen suhteen Ruotsin ja Suomen kielten taidosta pormestariksi, oikeusraatimieheksi, notariukseksi Raastuvan-oikeudessa tahi Maistraatissa sekä puheenjohtajaksi Järjestys-oikeudessa pääsemistä tahi semmoisten virkain toimittamiseen määräystä varten, tulee vastedes erittäin säädettäväksi.
Upseerin- ja siviilivirkoihin Suomen sotajoukoissa asetettaissa sekä kun sotilashenkilö poliisimestariksi nimitetään on vaaria pidettävä, että se, joka semmoiseen virkaan asetetaan, osaa sekä Ruotsin että Suomen kieltä.
Ennen Tammikuun 1 päivää 1872 tehdyn virkaehdoituksen perustuksella Lääninhallituksiin asetettujen esittelijäin vallassa on, josko ja koska he tahtovat ottaa, saatavaa kirjurinapua vastaan yleisistä varoista, antaaksensa toimituskirjoja Suomen kielellä siinä laveudessa kuin 1 § määrää. Mainituista esittelijöistä ovat kuitenkin ne, jotka tätä nykyä nauttivat kirjurinapua, velvolliset, semmoisen avun vastaistakin nauttimista vastaan, ilman erinäistä pyyntöä antamaan toimituskirjoja Suomen kielellä siinä laveudessa, kuin 11 § armollisessa asetuksessa 20 p:nä Helmikuuta 1865 säätää.
Suomen kielenkääntäjän-virat Lääninhallituksissa lakkautetaan sitä myöten kuin tarve niistä taukoo.
Jos jollakin maanmittaus- ja metsänhoitovirastoon, postilaitokseen, tullikamareihin ja tullivirastoon kuuluvista virkamiehistä tahi yleisellä palkkasäännöllä olevalla lääkärinviran haltialla, joka ennen Tammikuun 1 päivää 1872 on nykyiseen virkaansa nimitetty, ei olisi tarvittavaa taitavuutta käyttää Suomen kieltä semmoisessa hänen velvollisuutenansa olevassa toimituskirjassa, joka 1 §:n mukaan olisi sanotulla kielellä annettava, kirjoitettakoon toimituskirja Ruotsin kielellä.
Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 9 p:nä Toukokuuta 1881.