Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus, sisältävä sääntöjä Suomen kielen asettamisesta maan oikeus- ja virkakunnissa käytettäväksi
1865
No 5
Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias koko Venäjänmaan yli, Puolanmaan Tsaari sekä Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Armollisen Asetuksen kautta Elokuun 1 päivältä 1863 julistettuamme suomenkielen kaikessa, joka suorastaan koskee suomalaista väestöä, yhdenveroiseksi maamme virallisen ruotsinkielen kanssa, sekä samalla määrättyämme tämän suomenkielen oikeuden viimeistäänki vuoden 1883 lopussa pitäneen tulla täydelliseen voimaansa niiden toimituskirjain suhteen, jotka oikeuksista ja virkakunnista annetaan, olemme Me, semmoisen muutoksen edesauttamiseksi, sittenkuin Meille siitä on alamaisuudessa tehty esitys, hyväksi nähneet tämän kautta Armossa säätää ja määrätä seuraavalla tavalla:
Pääsemistä varten Professorin tahi Dosentin virkaan Aleksanderin Yliopiston laki- tahi jumaluusopillisessa tiedekunnassa taikka kasvatustieteen Professoriksi, vaaditaan, alkaen Tammikuun 1 päivästä 1872, täydellinen suomenkielen tunteminen sekä taito opetusta hoitaa suomenkielisten luentojen kautta. Muissa tiedekunnissa voitakoon mainitun ajan jälkeen toistaiseksi päästä opettajan virkaan suomenkielisten kirjain ymmärtämisen taidolla. Jos jotakin professorinvirkaa asetettaissa kohtaa erinomaisia asianhaaroja, jotka tekevät helpoituksen tässä vaatimuksessa tarpeelliseksi ja hyödylliseksi, tahtoo Hänen Keisarillinen Majesteettinsa siitä, alamaisen esityksen jälkeen, kutakin eri tapausta varten Armossa säätää. Dosenttien ottamista koskevissa kysymyksissä olkoon semmoinen helpoittaminen Yliopiston Kanslerin vallassa.
Yliopiston laki-opilliseen tiedekuntaan asetetaan nyt heti ylimääräinen Professori, neljäntuhannen markan vuotuisella palkkiolla, suullisten ja kirjallisten harjoitusten kautta opettamaan tiedekuntaan kuuluvia ylioppilaisia tottuneiksi ja tarkoiksi laki-asioissa käyttämään suomenkieltä sekä puheessa että kirjoituksessa. Tämän opettajan nimittää Kansleri Konsistorin ehdotuksesta. Joll'ei tätä nykyä kukaan, joka on tehnyt tarpeelliset opinnäytteet professorin virkaa varten laki-opillisessa tiedekunnassa, olisi halullinen ja sovelias tähän virkaan rupeamaan, olkoon Konsistorilla oikeus, tiedekunnan esityksestä, sen toimittajaksi toistaiseksi määrätä sijais-opettaja, joka on suorittanut joko lain-opin kokelaan taikka tuomarin ja kamerali-tutkinnot.
Sittenkuin vastamainittu opettaja on kaksi lukukautta virkaansa toimittanut, pitää ylioppilaan, joka ilmoittaa itsensä tuomarin tahi kamerali-tutkinnon suorittamiseen, näyttää saman opettajan antama todistus taidostansa ei ainoasti puhua suomenkieltä, vaan myöskin samalla kielellä kirjallisesti toimittaa lakitieteisiä asioita.
Koulu-opettajiksi aikovilta vaaditaan vuodesta 1868 alkaen, että he Yliopistossa tahi asianomaisessa Tuomiokapitulissa opinnäytteen kautta ovat osoittaneet semmoisen tiedon suomenkielessä, että sitä huokeasti voivat opetuskielenä käyttää.
Maan kaikissa oppikouluissa ja lukioissa pitää, niin pian kuin asian järjestäminen ennättää tapahtua, suomenkieli pantaman opetuskieleksi ruotsinkielen rinnalla yhdessä tahi useammassakin aineessa, sen mukaan kun soveliaita opettajia siihen on saatavina. Ja tulee Tuomiokapitulien, asianomaisten kouluvirastojen ehdotuksen jälkeen, määrätä semmoinen opetusaineiden jako, kuin mainittua tarkoitusta varten saatetaan nähdä tarpeelliseksi, niin että opettaminen suomenkielellä voi alkaa tulevan lukuvuoden alusta; sekä kuuluu Suomen Senaatin Talous-Osastolle järjestänsä säätää useampain aineiden opettamisesta sanotuissa oppilaitoksissa suomenkielellä.
Tuomarinvirkojen suhteen niissä kihlakunnissa, joiden väestö jossakin käräjäkunnassa enemmäksi osaksi on suomenkielen puhuvaa, pitää tästälähin kiinteästi noudatettaman, ettei ketään semmoisen viran saantiin ehdotella, eikä sitä toimittamaan määrätä, jollei hän, sen mukaan kuin Hovioikeus nimenomaan maineeksi lausuu tahi muuten tarpeellisesti todistetaan, hyvästi ymmärrä ja osaa puheessa käyttää sanottua kieltä. Senkaltaista taitoa vaaditaan myös jokaiselta, jolle Laakmannin virka vasta annetaan hoidettavaksi.
Muissa oikeuksissa, virkakunnissa ja virastoissa, joissa suomalaisella väestöllä voi olla asioita ajettavina, tulee asianomaisten katsoa, ettei semmoisina virkamiehinä, joiden toimituksissaan tarvitsee kohdastansa suullisesti puhutella oikeuttahakevia, käytetä muita, kuin jotka tarpeeksi taitavat mainittua kieltä.
Tammikuun 1 p:stä 1872 älköön kukaan pääskö tuomarinvaaliin tahi määrättäkö tuomarinvirkaa toimittamaan semmoisessa kihlakunnassa, jossa väestö on suomalainen, ilman sitoumuksetta, asianomaisten sitä vaatiessa, suomeksi kirjoittaa manuut eli haastot, kuulutukset ja ilmoitukset, kuin myös pöytäkirjat ja päätökset, jotka koskevat lainhuutoja, kiinnityksiä, holhouksia, uhkatuomioita ja sovittuja käräjäasioita, sekä yksipuoliset tuomiot, kiinnekirjat, velkaisuus- ja muut todistukset; joka sitoumus Tammikuun 1 päivästä 1875 sillä muotoa laajennetaan, että siitä lähtien myös pöytäkirjat päätösten ja loppupäätösten kanssa velkomus- ja muissa riita-asioissa, kuin myös niissä pienemmissä rikosasioissa, joiden perille ajaminen tahi lopettaminen on asian-omistajan vallassa yksinänsä, ovat suomeksi kirjoitettavat ja annettavat, jos kantaja sitä vaatii, jolle kielen suhteen omistetaan valitsemisen valta. Nämä tuomarit saavat, mainitun velvollisuuden täyttämistä vastaan, 1878 vuoden loppuun apua yleisistä varoista kynäilijäin palkkaamiseksi, niin paljo ja siinä järjestyksessä, kuin vasta tarkemmin määrätään.
Mitä tulee tätä ennen virkaan asetettuihin Kihlakunnantuomareihin ja niihin, jotka ennen Tammikuun 1 päivää 1872 tapahtuneen vaaliinpanon johdosta, virkoihin nimitetään, niin on se heidän omassa vallassansa jos ja milloin tahtovat, yhteisistä varoista saatavata kynäilijä-apua vastaan, ruveta antamaan toimituksiansa suomenkielellä niinkuin edellä on sanottu.
Ilman semmoisetta suomenkielen taidotta, kuin 6 §:ssä sanotaan, älköön kukaan vuoden 1866 kuluttua pääskö alhaisempiin virkoihin Senaatissa tahi Hovioikeuksissa, eikä myös minkäänlaiseen virkaan Läänihallituksissa.
Kaikkien niiden, jotka 1 päivästä Tammikuuta 1872 ehdotellaan ja nimitetään Maasihteeriksi, Maakamreeriksi, vara-Maasihteeriksi ja vara-Maakamreeriksi, eli määrätään semmoisia virkoja toimittamaan, pitää kunki osaltansa niissä asioissa, jotka kuuluvat hänen esiteltäväksi, vastata siitä, että kuulutukset ja muut yleiset ilmoitukset suomalaisille seurakunnille, kuin myös imissionikirjat, kontrahdit, passit, kuitit ja kaikenlaiset todistukset, joita heidän tulee viran puolesta antaa tahi heidän nimivahvistuksella suoritetaan, milloin ne pää-asiallisesti koskevat suomalaisesta seurakunnasta olevaa asiallista, joka sitä tahtoo, tulevat suomeksi kirjoitetuiksi ja annetuiksi. Paitsi näitä ovat myös 1875 vuoden alusta välipäätökset ja päätökset sekä velkomusriidoissa, että kysymyksissä kruununtiloista ja niiden perinnöksi-ostoista, suomeksi kirjoitettavat, jos tätä kieltä siinä anomuskirjassa on käytetty, jonka kautta asia on Läänihallituksen huostaan ilmoitettu, eikä hakija sittemmin nimenomaan ole pyytänyt saada asiakirjoja ruotsinkielellä. Näiden velvollisuuksien täyttämistä vastaan saavat mainitut virkamiehet vuoden 1878 loppuun asti yleisistä varoista kynäilijä-apua vasta tehtävän määräyksen mukaan.
Samanlainen kynäilijä-apuraha annetaan myös niillekin Maasihteerille, Maakamreerille, vara-Maasihteerille ja vara-Maakamreerille, jotka nyt jo ovat virkoihin asetetut, taikka, ennen Tammikuun 1 päivää 1872 tehdyn vaaliin-panon johdosta, tästä lähtien nimitetään, jos he ottavat toimittaaksensa tässä yllä mainittuja asiakirjoja suomeksi.
Muut lääninhallitukseen otetut virka- ja palvelusmiehet olkoot ylimalkaan velvolliset käyttämään suomenkieltä niissä todistuksissa, joita heidän pitää viran puolesta suomenkielisille asian-omistajille antaa, milloin pyyntö siitä tehdään. Ne, jotka tätä ennen ovat nykyisiin virkoihinsa nimitetyt, nauttikoot kuitenki samain virkain toimittamisessa vapautta sanotun velvollisuuden täyttämisestä, jos heiltä puuttuu siihen tarpeellista taitoa; mutta ne, jotka Tammikuun 1 päivän jälkeen v. 1867 tämmöisiin virkoihin otetaan, älkööt tässä asiassa vetäkö taitamattomuuttansa esteeksi.
Niin kauvan kuin Läänihallituksissa on esittelijä- ja muissa toimituksissa semmoisia virkamiehiä, jotka eivät ole velvolliset taitamaan ja toimitettavissa kirjoissaan käyttämään suomenkieltä, eivätkä he itse siihen sitoudu, pidetään näissä virkakunnissa edellensä valantehneitä suomentajia, sisään tulevain suomenkielisten kirjoitusten ja muiden asiakirjain kääntämisellä ruotsiksi tarpeen mukaan ja Kuvernöörin lähempätä määräystä myöten apuna olemaan, sekä että suomalaisiin seurakuntiin menevät kuulutukset, ynnä imissionikirjat, kontrahdit ja passit suomalaisille asianomaisille voitanee, heidän sitä tahtoessa, antaa suomalaisessa käännöksessä, josta ei eri lunastusta saada vaatia. Jos asiallinen tahtoo suomennosta muistakin Läänihallituksilta tahi niissä olevilta esittelijöiltä lähtevistä toimituskirjoista, olkoon suomentaja hänelle siinä avullinen niitä ehtoja vastaan, jotka Julistuksessa Toukokuun 7 päivältä 1856 ovat määrätyt.
Kruununvoudit, Henkikirjoittajat ja Nimismiehet sekä muut läänien virastoon kuuluvat alhaisemmat virkamiehet semmoisissa paikkakunnissa, joissa suomenkieltä yleisesti puhutaan, olkoot heti velvolliset suomeksi kirjoittamaan kaikki ne kuulutukset ja julkiset ilmoitukset, joita heiltä viran puolesta tulee suomalaisiin seurakuntiin, sekä myös kuitit ja kaikenlaiset todistukset, kuin näiden kirjain saamamies vaatimuksen tekee sanotun kielen käyttämisestä. Niiden, jotka Tammikuun 1 päivän jälkeen v. 1867 nimitetään puheenalaista laatua oleviin virkoihin, pitää myös yhtäläisissä tapauksissa suomenkielellä suorittaa pöytäkirjat kaikenkaltaisista syynitoimituksista.
Kaikkien niiden maanmittari- ja metsänhoito-virastoon, postilaitokseen, pankkiin sekä tullikammareihin ja tullivirastoon kuuluvien virkamiesten, joiden tulee maan suomalaiselle väestölle antaa toimitus-pöytäkirjoja, syynikirjoja, räkningeitä, kuittia, passituksia ja kaikenlaisia todistuksia, pitää, milloin he siihen kykenevät ja sitä vaaditaan, kirjoittaa semmoiset kirjat suomenkielellä, joka välttämättömänä velvollisuutena tulee kuulumaan kaikille niille, jotka jälkeen Tammikuun 1 päivän v. 1872 mainittuihin virkakuntiin otetaan taikka niissä koroitetaan. Laki sama olkoon maassa olevain maanjako-oikeutten Esimiehistä ja Sihteereistä.
Kaikilta niiltä, jotka ilmoittavat itsensä jonku valtiovaroista palkatun lääkäriviran saantiin semmoisessa paikkakunnassa, jossa enempi osa asukkaista suomenkieltä käyttää, pitää alusta vuotta 1872 vaadittaman, että hakija on Lääkintähallituksessa näyttänyt taitavansa sekä puhua että kirjoittaa mainittua kieltä, jota hänen myöskin vaadittaissa pitää niissä todistuksissa käyttää, joita hän virkansa toimituksissa yksityisille antaa.
Mitä tässä Asetuksessa säännetään toimituskirjain antamisesta suomenkielellä, ei koske otteita vanhemmista tuomiokirjoista, maakirjoista, manttaalikirjoista ja muista virkakuntain sisällä-olevista asiakirjoista, jotka otteet aina ovat kirjoitettavat samalla kielellä, kuin itse alkukirjakin on tehty. Älköön kuitenkaan olko kielletty samalla siitä käännöski antaa, jos hakija sitä tahtoo.
Virkoihin ylimalkaan asetettaissa pitää lukua pidettämän hakijain taidosta suomenkielessä, niin että se, joka paremmin taitaa suullisesti ja kirjallisesti käyttää sanottua kieltä, pääsee kanssa-hakijainsa edeltä, jos ansiot muuten ovat yhtä.
Nyt kysymyksessä olevan muutoksen täydellistä toimeen saamista varten tullaan vasta enempiä määräyksiä aikanansa antamaan. Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingistä, 20 p:nä Helmikuuta 1865.