Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus kuinka menetettämän pitää rikoksen tekiän kanssa, joka tuomittuna elinkauteiseen rangaistustyöhön, ei tunnusta ja anteeksi ano rikostansa kirkko-rangastuksen alla ollessansa
ME N I K O L A I Ensimäinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias yli kaiken Venäjänmaan, Suomen Isoruhtinas ec. ec. ec.
Teemme tiettäväksi: että ME, johdatetut Suomeen asetetun Senaattimme Oikeusdepartementin alamaiselta osotukselta, olemme, varten laki-toimitusten joidutusta rikosasioissa, tahtoneet Armossa asettaa että, kuin joku rikoksesta tuomitaan fästningin[1] taikka kuritushuoneen työhön elinajaksi, pitää rikoksentekiä, joko hän kirkon rangastuksella ollessa tunnustaa ja anteeksi anoo rikoksensa taikka ei, ilman pitempää käyttelemystä, kohta lähetettämän fästninkiin eli kuritushuoneeseen; tullen rikoksentekiä siellä, jos hän serakunnan[2] edessä on kieltänyt rikoksensa, asianomaiselta pappikunnalta soveljailla Jumalan pyhästä Sanasta edestuoduilla varotuksilla tunnustukseen vaadittavaksi ja, kuin hän tunnustamaan saadaan, tarkasti vartioittuna vietäväksi likeisimpään Lutheruksen-oppiseen kirkkoon, ripillä olemaan ja synninpäästöä saamaan; ja pitää siitä siinä seurakunnassa, kussa rikos on tehty, sitten kuulutettaman, ja rikoksen-tekiä kohta ripillä oltuansa fästninkiin eli kuritushuoneeseen takaisin vietämän. Jonka jälkeen kaikkien asianomaisten tule itsensä alamaisuudessa ojentaa. Helsingin kaupungissa 29 p. Helmikuuta 1840.