Kerjäläispoika (1892)

Kerjäläispoika. Kirjoittanut anonyymi

Kirjoittaja on nimimerkki Tenho.

On kolkko talvi-ilta,

jääkylmä viima käy.

Ei ole mulla suojaa,

ei majaa missään näy.

Vaan yksin täällä kuljen

mä raukka turvaton;

ravintonani pettu,

ja hanki vuoteen’ on.

Mun äitini on mennyt

pois täältä Tuonelaan

ja jättänyt mun tänne

turvatta kulkemaan.

Isäni poies läksi

meriä kyntämään,

vaan siellä hänet aalto

vei kuohuun syvimpään.

Myös minä tahdon mennä

meriä kulkemaan.

Niin, – sinne isän töitä

mä riennän jatkamaan.

Näin lausui hän ja vaipui

tien ääreen hankehen,

ja tuulen viima heitti

päällensä peittehen.

Nyt ei hän enaän toivo

meriä kulkemaan,

vaan isän, äidin luokse

hän riensi Tuonelaan.

Lähde: Kulokorsia. I. Suom. Normaalilyseen konventin albumi. 1892. Werner Söderström, Porvoo.