Keski-Suomen suuri puute

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keski-Suomen suuri puute.

Kirjoittanut Minna Canth


Jyväskylässä on kaksi mainiota oppilaitosta, jotka ovat suurimmasta tärkeydestä, ei ainoastaan omalle paikkakunnalle, vaan koko Suomen maalle. Tarkoitan lyseota ja seminaria. Mutta vielä kaipaamme, ja kipeästi kaipaammeki, erästä oppilaitosta, jonka puute on suuri ja tuntuva koko keski-Suomelle. Tämä oppilaitos on – vakituinen, korkeampi, Suomenkielinen tyttökoulu.

Muutamat yksityiset ovat tosin jo toista vuosikymmentä kiitettävällä kestävyydellä kannattaneet täkäläistä tyttökoulua, jossa nykyään noin 60 oppilasta nauttii opetusta. Tämä on ollut vaikea tehtävä, sillä siihen on vaadittu suurta altiiksi antamusta. Vuosi vuodelta ovat nämä yksityiset saaneet uhrata aikaa, vaivaa, jopa kärsiä aineellistaki vahinkoa, saamatta muuta palkkiota kuin sen, minkä hyvä työ ainaki ihmiselle antaa. Ja myöntää täytyy, ett’ei pienintäkään raha-keräystä ole paikkakunnallamme tehty tätä omaa tyttökoulua varten. Eipä siis ihme, jos koulun johtokunta jok’ainoan vuoden lopulla on saanut miettiä, vieläkö voimansa riittäisi seuraavan vuoden kuluessa koulua kannattamaan.

Useimmat tyttökoulut maassamme ovat yksityisten varassa ja ainoastaan ani harvassa paikassa löytyy valtion kannattamia naiskouluja. Keski-Suomessa ei niitä löydy lainkaan, eikä koko Suomessa ainoatakaan senlaista Suomenkielisellä opetuskielellä. Eipä siis lienee mahdoton ja turha toivo, saada vakinainen, korkeampi, suomenkielinen naiskoulu Jyväskylän kaupunkiin, joko siten, että valtio tykkänään ottaa asian huostaansa, taikka antaa nykyiselle koululle tehokasta ja riittävää apua. Sillä se apu-raha, mikä koululla tähän saakka on ollut (1,200 markkaa, velvoituksella kymmenen vapaa-oppilaan pitämiseen), on kovin pieni ja mitätön, jos mielitään koulussa kannattaa riittäviä opettaja-voimia, sekä pitää järestetyt, korkeamman naiskoulun mukaiset oppijaksot. Sisään maksut eivät lainkaan ole korkeat, katsoen siihen, että koulu tykkänään on ollut yksityisten kannattamana. Mutta vähempi varaisille vanhemmille, joilla monta lasta on kasvatettavana (ja senlaisia perheitä Jyväskylässä enimmäkseen löytyyki), on kuitenki 120 ja 150 markkaa vuosittain liian rasittava maksu. Tämäki hankaluus voi poistua ainoastaan siten, että valtio antaa koululle riittävää apua.

Jos nyt kuitenki, vastoin kaikkea luuloa, valtio kieltäisiki apuansa, – emmekö siinä tapauksessa itse voisi mitään tehdä asian eduksi? Jyväskyläläiset ovat aina osoittaneet harrasta mieltä ja, harvalukuisuutensa suhteen, suurta kykyä, konsa tärkeät ja isänmaalliset pyrinnöt ovat kysymyksessä olleet. Puuttuisiko meiltä halua ja intoa silloin, kun asia meitä luonnon mukaisesti likinnä koskee, – koskee oppilaitosta, jossa omat lapsemme nauttivat opetusta ja joka on ainoa turvamme tyttäriemme kasvatuksen suhteen? Älkäämme istuko ristissä käsin ja odotella muualta apua, sillä ”makaavan suuhun eivät paistetut varpuset lennä” ja ”oma suu näkyy itsekullakin olevan likempänä kun kontin suu”. Ryhtykäämme siis yhdistetyillä voimilla työhön ja hankkikaamme vähitellen koululle kanta-varasto senlainen, jotta se voi asettua vakituiselle kannalle, tarkoin järestää oppimäärän ja – opettaja-voimia säästämättä – miten mahdollista, alentaa sisään-maksut. Silloin varmaankin on oppilaisten lukumäärä lisääntyvä kahdenkertaisesti.

M[inna]. C[anth].


Lähde: Keski-Suomi 20.5.1876.