Kevät-aamu (Forsman)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kevät-aamu.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Kas, kuink’ armas aamu koittaa
Idän kaukomerten takaa,
Kultaan verhoo, purppuroittaa
Maan, mi tyynnä alla makaa.
Usvat haihtuu, talvi taukoo,
Luonto herää, silmäns’ aukoo.
Leivo, liehusiivillänsä
Äsken tullut etelistä,
Laulaa ylhääll’ liitäissänsä
Toivon, kevään kukkimista;
Joutsenparvi maahan rientää,
Tervehdellen Suomen nientä.
Tummain puiden kesken lentää
Huima aalto valloillansa,
Ilomielin orava entää
Sammalkatto-suojahansa;
Kaukaa metsän siimeksellä
Kukertaapi kyyhky hellä.
Kultaviljaa tuutii tuttu
Aamutuuli pitkin sarkaa,
Yllään valko-talvinuttu
Jänis poikki pellon karkaa;
Kuusen alta väijystänsä
Tähtää miesi pyssyllänsä.
Vaivoin lehdon vilpoisessa
Säilyin, loistaa hangen tähde,
Valkokoivuin kaivellessa
Vuokkoin kesken läikkyy lähde;
Ahti hiljan noustuansa
Soittaa kultakanneltansa.
Kaunis kevät! kauan kierii
Vaunus mailla eteläisen,
Ennenkuin se tänne vierii
Pohjan kunnahille jäisen;
Et niin kiitollista mieltä,
Kuin on meidän, löydä sieltä.
Mitähän ne tarkoittaapi
Virret, jotka soivat sulle?
Että kevät meille saapi,
Niinkuin Vapaus vangitulle;
Että Pohjan jäätehellä
Sydämiä on virkistellä.
Kudo uudet juhlaverhot
Vesille ja maisemille;
Nosta yöstä henkiin perhot
Sulhoiks’ kukka-kultasille;
Sydämemme sopukoista
Talven kolkot muistot poista!


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.