Kevät-iltana

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kevät-iltana.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


On kevät-ilta ja kuuhut
niin kummasti kumottaa,
ja kaiho outo ja kumma
mun mieleni valtoaa.
Kevät-iltana kuljin ennen
kanss’ armahan ystäväin
ja unia ihanoita
minä kultani kanssa näin.
Ja mieleni oli niin raitis
kuin rannan aaltonen,
kun kullat kuuhuen taivaan
utukalvossa uiskeli sen.
Kuin ilmojen utuiset pilvet
myös ulapan pohjilla ui,
niin sielusi hellä ja herkkä
mun sieluuni kuvastui.
Ja tuota kun muistan, silloin
mun mieleni summeutuu,
ja mun rintani kaihon tuntee
kevät-ilta ja illan kuu.


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.