Kevät tervehtii –

Kevät tervehtii – Kirjoittanut Heikki Välisalmi

Jo taaskin kevät tervehtivi meitä,

oi, veljet, talven työstä väsyneet,

jo taaskin korkealta ilman teitä

nyt kimmahtavat kirkkaat säveleet.

Ja on kuin säde armaan auringon,

mi hyväellen polttaa poskipäitä

näin huutais: tänne katse toivoton,

äl’ enää muista murheen tuiskusäitä!

Oi, silmää luonnon luomisvoimaa uutta,

oi, katso, kaikki syntyy uudestaan.

Nyt aika syleilevi ikuisuutta

ja luonnon herroja on lapset maan.

Nyt toivot täyttyy, elpyy unelmat

ja ihmisiä ootte orjat tekin,

nyt päivä jakaa aarteet armahat,

niin paistain hyville kuin pahoillekin.

Niin, ystävät, niin meille laulaa kevät,

sen rikkaat ovat riemun antimet,

sen purot soittaa, hetteet helisevät

kuin kutsuin: tänne ohjaa askelet!

Kun puhtahana puuntaa illan koi,

sä totta tunnet juhlamielen hartaan,

tai nähdessäs, kun laine ilakoi

ohitse viedessään virran partaan.

Oi, kevät, kevät, ethän meitä soimaa,

jos mykkinä sun oomme edessäs,

jos rinnassamme viel’ ei riitä voimaa

syviä ymmärtämään syntyjäs.

On työläs meille kantaa elon ies,

lait ylen kovat kohtalomme laatii.

Työn raskaan raataja on murheen mies,

ja kevään riemu riemumieltä vaatii.

On oudot meille vilppaat lehtipuistot

ja vehryt nukka nuorten nurmien,

ne kätkee kammottavat murhemuistot

yrmeistä öistä yhden keväimen.

Se sinun silloin riehui rinnoillas,

tuo hurma raaka raivoavan pedon,

mi neitsytseppeleen vei kulmiltas

ja tahri päivää janoovaisen kedon.

Se sun ei syysi! Meille anteeks anna,

jos outoja on vielä aartehes.

Sä pystyssä vain ylväs pääsi kanna,

me kerran käsitämme kauneutes.

Sen tulevaisuus, kell’ on oikeus,

ei sorru miekkaan, joka aattein voittaa.

Voi kova kyllä olla kilvoitus,

mut kerran meillekin saat riemus soittaa!

Keväällä 1922.

Lähde: Välisalmi, Heikki 1936: Täysi päivä: runoja. Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta, Helsinki.