Kevät valta

Kevät valta Kirjoittanut Mikko Uotinen

Kansa hengen, talven alta

nousee heittää hengen yön,

kehno sortuu, hurmaavalta

tuntuu tulo uudis’työn.

Kansan sydän sykkii kovin

aamulaulu armas soi,

korven kansa tervein povin

onneen päivään unelmoi.

Syttyy sydänsoitto syvin,

poskeen punamarjan luo,

heräytynyt hehku hyvin –

silmään pyhät tulet tuo.

Minne katsot, kirves raksaa

taltta taukoomatta soi,

innoin ihmisvelkaa maksaa

kansa, toimin karkeloi.

Jättää rinnat sumun saasta

ihmismieltä pirtit saa,

kaupungeista, salomaasta

suvivirrat ilmoittaa:

Syttyi suven kaipuu meillä

taotaan nyt päivät, yöt

kulkein uskoin uudis’teillä

onnen heelmää kantaa työt.

Ihmetelkää ihmislapset

uutta tää on, eikö niin,

kas kuin vanhat, valkohapset

peittyy kevätkukkasiin.

Terve suuri kevään valta

aukee aamu korpimaan,

kohta joka poukamalta

huomen hymnit lauletaan.

Lauletaan työn juhla virttä

kanteloina aurat soi,

kiitos hymnin elon työlle

pellon tähkät unelmoi.

Mikä nosti mietteen myrskyn

mikä sytti syömmet näin,

minkä virsi ihmisuskon

säveltä soi ylistäin –?

Se on kaunis aamun palo

sydämessä raatajain,

se on usko punavaatteen

aatos aamun uurtajain.

Heili sille hengen vilja

nuppus nosta toivon puu,

punalippuin punertaissa

ihmisliekit kirkastuu.

Lähde: Uotinen, Mikko 1908: Iltaruskoja. Työväen sanomalehtiosakeyhtiö, Helsinki.