Kevätmyrskyä

Kevätmyrskyä Kirjoittanut Jalmari H. Virtanen

Kevätmyrskyt ne mylvien myllertää,

oi etköhän, etköhän vielä sä nää

miten pilvet ne yllämme kiitää!

Oi näätkö: ne hurjassa kilvassa noin

taa taivahan rantojen liitää!

Kevättuulien kuuletko kuohuntaa,

sitä ääntä ja ryskettä, riehuntaa:

kevään voimien temmellystä?

Ne riehuvat hetken ja tyyntyvät taas:

kesä kerkeä kohta on kysta.

Ne kulkevat riemuiten vapauteen,

elonvaltojen leikkihin valtaiseen,

kun taittunut talven on valta,

kun päästy on päivähän päilyvähän

yön pitkän ja pimeän alta.

Vapaa kahleista...! Siksi ne karkeloi

ja siksi ne sävelet hurjina soi

ja siksi on yllämme huumaa.

Niin kauan ne kahlehet painoivat –

ja siksi on kiirettä kuumaa! –

Osaveljeni, siskoni, heimoni mun,

sua kaikki ne kutsuvat taisteluhun,

nuo keväimen valtavat voimat.

Ne kuiskivat: kostaos kohlusi sa;

yön pimeiden peikkojen soimat!

Tule, siskoni, veljeni, mukaan vaan,

tule taistohon, taistohon suurimpaan,

se elon on ainoa ehto:

kevään valtojen voitolle juhlii vain

kesän viehkeä, vihreä lehto.

Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.