Kieloniityllä

Kieloniityllä Kirjoittanut Saima Harmaja

Uupuneena itkemään

silmäni kun suljin,

kieloniityn hämärään

heti silloin kuljin.

Viileässä keväässään

huojui lehvät päällä pään.

Kielohaassa kuljin.

Vihreästä hymyillen

valkokellot hohti,

ujo silmin kutsuen

kumartumaan kohti.

Ujosilmin hymyillen

painoi päänsä jokainen

lehteänsä kohti.

Säde kaikkein suloisin

vain voi päästä sinne,

kieloniityn varjoihin,

lehden alle, minne

kätki kukka kuultavin

tuoksun, josta kuitenkin

hymyy koko rinne.

Lähde: Harmaja, Saima 1936: Hunnutettu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.