Kiiltomato (Franzén)

Kiiltomato. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

Mik’, äiti, loistaa noin haan puolla?

Vast’ikään putos tähtönen:

mitähän, jos se on nyt tuolla?

Huus Fanny; portin ylitsen

hän kohta kiipeskin ja juoksi halki haan

sit’ ylös poimimaan.

«Min näen? Loistitko niin sinä?

Oletkin kirkas, suloinen...

Vain mato! Ja kun luulin minä,

ett’ olit helmi taivainen.

Vien toki kotiin sun: saat siellä rauhassa

kukissan’ asua».

Hän kutsui kokoon pienet kaikki

ja ruusuun pisti matosen.

«Pois kynttilä! – Äl’ itke, Maikki:

saat lyhdyn sievän pienoisen.

Jos yöllä heräät, niin sua hauskuuttaa se vaan,

ja nukut uudestaan.

Kuink’ otus tuo voi tulta moista

itsessään, äiti, suojustaa?

«Hän, jok’ on käskenyt sen loistaa,

sinutkin kerran kirkastaa,

jos tulet hyväksi». – «Siis, äiti, olet sa

jo kirkastettuna».

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.