Kirje Jyväskylästä (12.3.1878)

Kirje Jyväskylästä. Kirjoittanut Minna Canth

Laskiaisilot ovat olleet ja menneet, markkinat ovat pidetyt, keitetty maito ja leipä, läski ja hernekeitto luultavasti hyvällä ruokahalulla nautittu, ja nyt ollaan ja eletään taas hiljaisuudessa ”mämmin” aikaa odotellen. Lienevätkö vain naiset kaikki muistaneet laskiaistiistaina yhdeksään kertaan hiuksensa suomia, jättää pitkät tupsut palmikkoiden neniin ja samoin yhdeksään kertaan suojansa laattian laasta? Ell’eivät sitä tehneet, on vaara käsissä, että tänä vuonna tulevat paljaspäiksi ja että pellavat heidän pelloillaan huonosti menestyvät. Sen tärkeän tiedon ilmoitti allekirjoittaneelle eräs nuori neiti, sinisilmänen, punaposkinen, jolla (tässä puhuen) ei ollut kuin sangen harvat hapset päässä, ja joka ei ominut ainoatakaan pellavaista paitaa, vaikka vakuutti koko muistinaikansa tarkoin noudattaneensa yllämainittua taikaa.

Roomassa hiljakkoin pidettiin, niinkuin tiedetään, paavin vaali. Jyväskylässä ei tosin tule paavin vaalia pidettäväksi, mutta siihen sijaan lähenee kohdakkoin kirkkoherranvaali, joka kuitenkin lienee ”takoi, sama sortti,” puhuakseni ”suomea venäjän kielellä,” miten eräs eukko sanoi entisen venäläisen tehneen. Ja puheen ainetta antaa mainittu papin vaali meille, miten ikään paavin vaali Roomalle, se on varma tosi, – josko kohta sitä ei suuren maailman markkinoilla pidettäisikään yhtä tärkeänä tapauksena kuin viimemainittua, ja josko se liioin ei yhtä kuuluisaksikaan tulisi. Meille, taikka, tarkemmin sanoakseni, Jyväskylän maaseurakuntalaisille se kumminkin on tärkeä asia, tärkeämpi kuin kymmenen paavin vaalia yhteen luettuna. – Mutta siihen piste ja uusi rivi, sillä enempää ei asiasta julkisesti hiiskua saa.

Mielihyväkseni näin ”Päijänteen” viime numerossa kehoitettavan nuorisoa puhtaassa ulkoilmassa harjoittelemaan ruumiinsa voimia virkistyttävillä huvituksilla. Tämä asia on todellakin niin tärkeä, ett’ei sitä kylläksi voi nuorison ja muiden ihmisten mieliin teroittaa, – se on tärkeä, ei ainoastaan pienemmille ja vanhemmille pojille, vaan myöskin keski-ikäisille miehille, sillä samalla kuin se ensinmainittujen voimia kartuttaa ja estää toisia ennen aikojaan ukoiksi tulemasta, virkistäisi ja ylläpitäisi se jälkimmäistenkin sekä ruumiillisia että hengellisiä elonvoimia. Mutta rajoitettaisiinko nämät harjoitukset vaan luistamiseen ja pallin lyöntiin? Eikö olisi syytä vaihettelun vuoksi ulottaa niitä muihinkin samankaltaisiin huvituksiin, niinkuin esim. avoveden aikaan kilpasoutuun ja kilpapurjehtimiseen? Näkyypä Jyväskylän rannassa olevan kylläkin venheitä ja pursia, ett’ei suinkaan niistä puutetta tulisi. Pääasia on, että joku tahi jotkut ryhtyvät asiata todenperään toimeen panemaan, sillä pelkkä kehoitus tässä tuskin auttanee, kuin useimman jäsenet ovat jo mukavassa liikkumattomuudessa parhaiksi kangistuneet. Mutta hiukan vaivaa näkemällä varmaan nämätkin vielä nöyrtyisivät, ja ”kuinka eikö” – olinpa vähällä matkia erästä sanomalehteä, jossa hiljakkoin näin tämän lausetavan kolmasti peräkkäin kerrotuksi; muistaen sen kuitenkin suureksi kielitieteelliseksi ”piikiksi,” koen sitä välttää ja sanonkin näin: – eiköpä sitä paitse virkistetyt voimat, parempi terveyden tila ja raikastunut mieli kylläksi palkitseisi vähäiset vaivan näöt!

Teppo.

Lähde: Päijänne 12.3.1878.