Kirje Jyväskylästä (16.7.1878)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirje Jyväskylästä.

Kirjoittanut Minna Canth


Viime viiton sateiset ilmat olivat suureksi haitaksi heinänteolle, sillä useassa kohden täällä kaupungin ympärillä oli heinä jo niitetty, mutta ei vielä korjussa. Nyt näyttävät ilmat jo kuitenkin asettuneen, taivas on selkeä, aurinko lämpimästi paistaa ja maalin arvatakseni parasta-aikaa viikatteet ahkerasti heiluvat niityillä. Heinäntulo on tänä vuonna erinomaisen runsas ja kun rukiinolkikin enimmäkseen on miehen pituista, niin ei mahtane ensi vuonna eläinten ruoasta kumminkaan puutetta tulla. Olen kuullut ennustettavan, että heinäleivistä, joka näinä vuosina on markan vaiheen arvossa pysynyt, ei ensi vuonna maksaisi kuin noin 40 penniä. Samassa suhteessa luulisi myöskin maidon ja voin helpponevan, jota vastaan liha mahtanee kallistua.

Ruoka-aineista puhuessani, en voi olla mainitsematta sitä kuivuutta, joka taas, niinkuin ennenkin kesänaikaan, alkaa tulla kaupungissamme tuntuvaksi. Nälkää ei juuri tarvitse nähdä, sillä onhan lähes joka päivä torilla tarjolla piimää, voita, maitoa, lehmän lihaa ja usein myöskin munia; mutta jos nyt joku sattuisi muutteeksi joskus haluamaan tuoresta kalaa, niin sitä ei hän voi toivoakaan saavansa, ell’ei itse mene järvestä pyytämään. Ja kunpa niitä saisi edes likeisestä Jyväsjärvestä, niin olisihan se jo jotakin, mutta kun täytyy mennä aina Päijänteelle, jos mieli pikkurilliä suurempaa ahventa onkeensa saada. Mutta älkäämme nureksiko! Muistammehan hyvin vielä niitäkin aikoja, jolloin rannalle vahtiin palkatut eukot pyhäaamuisina kilvassa ja kiistassa juoksivat pitkälle järveen kirkkoveneitä vastaan, tingatakseen kaikki, mitä mahdollisesti syötävää ainetta veneessä oli. Ja monasti mahtoivat kirkkovieraat eväänsäkin tasata nälkäisten kaupunkilaisten kanssa.

Keväällä täällä ihmeteltiin sitä, että käki niin vähän kukkui; sanottiin sen merkitsevän hyvää vuotta. Köyhänä vuonna oli, näet, käki kukkunut kattojenkin harjalla. Nyt taas ihmetellään oravien paljoutta ja niiden merkittävää mieltymistä kaupungin elämään. Turussa on kaduilla pidetty oravanjahtia, Tammisaaressa, muistaakseni, hyppivät ne ihmisten jaloissa, samoin on niitä vielä nähty myöskin Helsingissä, Porissa, Hämeenlinnassa y. m. m. Täällä Jyväskylässä joku päivä sitten myöskin nähtiin orava, joka, kököttäen harjukadun viereisellä lauta-aidalla, ihaili kaupungin kauneutta. Uteliaisuutensa orava kuitenkin sai hengellään maksaa, sillä eräs poika löi sen kepillään kuoliaaksi.

Armaille lukijattareilleni, ynnä uteliaalle Kaikulle (Kaiulle?) ja Tampereen Sanomain hurskaalle latojalle voin kertoa, että olen jo nähnyt ensimmäiset Kansallispuvut vallasnaisten vaatteuksena täällä Jyväkylässä, ja vakuutan, että ne olivat kauniimmat naispuvut, mitä ikänäni olen nähnyt, ja aivan varmaan tuhannentuhatta vertaa kauniimmat kuin uuden uutuisimmat mallit vihon viimeisessä Modenweltissä, Freiassa tai Bazarissa. Koska arvatakseni muualla asuvaiset lukijattareni ovat uteliaat saamaan tarkempia tietoja näistä pukimista, koen parhaan taitoni mukaan tehdä niistä selvää. Musta, lyhyenlainen hame kahdella tai kolmella rivillä punaisia nauhoja helmassa, avonaiset mustat kengät punaisilla nauharuusuilla, matala, musta liivi reunattu punaisilla nauhoilla ja edestä nyorätty punaisella kurenauhalla, valkoinen alusliivi ynnä hihat ja valkoinen esiliina, jossa myöskin oli liepeessä muutamia riviä punaisia nauhoja. Hiukset olivat kahdella palmikolla takana riippumassa ja palmikkojen nenissä punaiset nauha-ruusut pitkänlaisilla rippunauhoilla. Voin kaikessa salaisuudessa vielä kertoa, että ensimmäinen neiti, jonka tässä vaatteuksessa näin, sai sydämeni lämpimästi sykkimään.

Teppo.


Lähde: Päijänne 16.7.1878.