Kirje Jyväskylästä (26.2.1878)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirje Jyväskylästä.

Kirjoittanut Minna Canth


21 päivä Helmikuuta.

”Talvi on jo laannut raivoomasta, Sulain talven kukat varisee.” Mutta mitä sanovat maanmiehet, mitä asiamiehet, sanomalehtien toimittajat ja kaikki muut ihmiset näin aikaisesta kelirikosta? Kauppa laimentuu, uutiset myöhästyvät ja oraat pelloilla kadottavat suojelevan talvivaippansa, – kas siinä heti ensimmäiset hankaluudet. Helsingin ja Turun kaduilla kuulutaan jo kärryillä ajettavan, – Jyväskylän kaduilla toki vielä reki luistaa, mutta tiesi kuinka kauvan, jos vaan täänlaisia ilmoja kestää.

Uutta kirkkoa varten on ahkerasti vedetty kiviä. Ne tietysti ovat asetetut sille paikalle, johon kirkko oli päätetty rakennettavaksi, – kuka ne sitten siitä alemmaksi vierittänee, jos kirkonpaikka määrätäänkin torin yläreunaan, niinkuin yliarkitehti sen nyt on ehdotellut. Muuten tämä viimeksi mainittu paikka varmaan olisikin kirkolle sekä julkisempi että kaikin puolin sopivampi. Markkina-kemuille olisi kyllä alempanakin tilaa, ell’ei niitä hennottaisi aina hevos-torille saakka siirtää.

Puhuessani Herran huoneesta, juohtuu mieleeni nykyiset sanomalehti-kiistat täällä keski-Suomessa. On, näet, otettu tavaksi käyttää niissä raamatun-lauseita, joilla koetaan kiista-kirjoitukset saada oikein ponteviksi ja katkeran-makuisiksi. Kysyn, onko raamattu todellakin meille annettu tekopyhyyden varjoksi, taikka vihan ja katkeruuden nuolena käytettäväksi? Eipä suinkaan! Jos on väärin julkisissa samoin kuin yksityisissäkin kiistoissa herjaus- ja roska-sanoilla vastustajaansa solvata, on se toiselta puolen yhtä väärin, kun pyhää ei pyhänä pidetä, vaan juletaan se vetää alas inhimillisen into-himoisuuden tarkoituksia täyttämään, ja mieliä vihaan ja katkeruuteen kiihoittamaan. Ja mitäpä sillä sitä paitse voitetaan, taikka mitä todistetaan? Voipihan kiistailijat kumminkin puolin, käännellen ja väännellen käyttää yksityisiä raamatun lauseita aina loppumattomiin, jos niin tahtovat, saamatta toisen enemmän kuin toisenkaan niillä vastustajan suuta tukituksi. Tätä raamattuun nojautumisen tapaa toi ensin ”Keski-Suomi” käytäntöön kiistassaan ”Päijänteen” kanssa; sittemmin luettiin sitä myöskin ”Saarijärveläisen” kirjoituksessa herra K. O. Kaunoselle Päijäuteen palstoilla ja samaten taas herra K. O. Kaunosen vastimessa Saarijärveläiselle Keski-Suomen 15 numerossa. Kuitenkin tulee myöntää, ett’ei se toki viimemainittujen kiistakirjoituksissa ollut yhteydessä katkerien ja roskaisien herjaussanojen kanssa; mutta luullakseni olisi tämä raamatunlauseiden käyttäminen kaikissa tapauksissa perusaattelisesti hyljättävä kiistakirjoituksista, sillä näihin suuremmassa tai vähemmässä määrässä kumminkin aina mielen kiihkeyttä sekaantuu, ja suuremmassa tai vähemmässä määrässä ne myöskin vastustajassa harmia herättävät.

”Ei nyt muuta tällä erää.”

Teppo.


Lähde: Päijänne 26.2.1878.