Siirry sisältöön

Kirje Jyväskylästä (3.9.1878)

Wikiaineistosta
Kirje Jyväskylästä.

Kirjoittanut Minna Canth


Kesälupa on ollut ja mennyt; koulut ovat jälleen avatut ja uusi lukuvuosi on alkanut. Jyväskylä on samalla saanut entisen muotonsa ja kaikki käy taas vanhaa uraansa. Kaupunkiamme voi todellakin sanoa koulujen kaupungiksi; kun oppilaitokset ovat suljetut, silloin on elämä hiljaista ja kuivaa, melkein puoleksi kuollutta, mutta niinpian kuin ne ovat toimensa alkaneet, virkenee kaikki taas uuteen voimaan. Ei Jyväskylää kuitenkaan enää voi verrata riisitautiseen lapseen, jonka pää vaan kasvaa, sillä välin kuin ruumis kuihtuu, sillä henkisen elämän ohessa huomaa hyvin, että aineellinenkin on vaurastumaan päin. Uusia rakennuksia nousee toinen toisensa jälkeen, uutta kirkkoa aletaan rakentaa, uutta vankilaa ollaan myöskin hankkeissa saada, ja silminnähtävästi edistynyt torikauppa todistaa, että ympäristönkin asukkaat oppivat toimeliaisuutta.

Suurta haittaa ovat nykyiset sadeilmat tehneet seudun maaviljeliöille; sillä kuhilaat seisovat vielä suureksi osaksi pelloilla ja ohrat menevät lakoon. Viime sunnuntaina ja sen edellisenä yönä satoi monta tovia niin rankasti, että vesi virtana juoksi kaduilla. Yleisesti valittavat ne, jotka jo ovat puineet, varsin huonoa satoa rukiista, vaikka se muuten on hyvää ja painavaa. Uutisleipä on kauniin-näköistä ja hyvänmakuista. Marjoja ja sieniä on näillä seuduilla tänä vuonna ollut runsaammin kuin edellisillä, paitsi lakkoja eli muuramia, joita oli vaan vähän nimeksi.

Tänä syksynä tulee kaupungissamme olemaan tavallista enemmän tilaisuutta taiteelliseen nautintoon. Viime sunnuntaina antoi hra Navrátil konsertin, Aleksanterin eli t. k. 11 päivänä aikoo neiti Ingman samoin antaa konsertin ja sitten kohdakkoin saapunee tänne suomalaisen teaterin puheosasto Kuopiosta.

Muutama sana vielä ”Helsinfors Dagbladille”. Käyhän se vähän sääliksi siitä puhua, mutta tosi asia on, että mainittu lehti joutui pahasti pussiin, kertoessaan Jyväskylän naisten kansallispuvuista kronikassaan 233 n:ssa, viime kuun 28 päivältä. Kroniköri sanoo, näet, hauskuudekseen käyneensä kesänaikaan Jyväskylässä, ja oli täällä muun muassa, niinkuin hän luulettelee, eräässä konsertissa, jossa tarkasteli naisten pukuja, vaan ei suureksi harmikseen niissä nähnyt ainoatakaan kansallispukua, vaikka siinä toivossa oli konsertiin mennyt. Mutta koska nyt pahaksi onneksi sattuikin niin, ettei Jyväskylässä koko kesänä, sen päivän jälkeen, jolloin kansallispuvuista yksinkertaisunden-seuran kokouksessa täällä keskusteltiin, aina Elokuun 28 päivään, jolloin kirjoitus Helsingfors Dagblad’issa ilmestyi, ollut niin mitään konsertin tapaista, ja koska toisaalta on selvä, ettei ”H:fors Dagblad” toki valheita laskettele, niin ei voi asiaa muuten ymmärtää, kuin että kroniköri oli kesämatkallaan joutunut harhateille ja eksynyt johonkuhun muuhun kaupunkiin (ehkä Naantaliin?), jota sitten erehdyksessään luuli Jyväskyläksi. Lieneekö siihen ollut syynä epäselvät tiedot Suomen maantieteessä tai jokin merkillinen hämmennys kronikörin yläkerrassa, kuka hänen ymmärtää, mutta paha putki se vaan oli niin suuren sanomalehden kronikörille. Kerta toisensa jälleen hän vielä samassa kirjoituksessa puskee päänsä seinään. Sanoo muun muassa esim., että kansallispuku tulisi maksamaan 400 ja 500 markkaa. Sille laskulle jo harakatkin nauravat ei vaan Jääsken ja Lapvärkin neidet. Sitten hän väittää, ettei se puku, josta allekirjoittanut joku aika sitten kertoi, muka olisikaan mikään kansallispuku, ja luettelee kaikenlaisia muita vaateparsia, joita esi-isämme olisivat käyttäneet. Näyttää melkein siltä, kun aikoisi ”Helsingfors Dagblad” todenperään laittaa kansallispukujen-verstaan; mutta jokohan se tuuma vaan kannattanee, sillä hyvinhän jokainen jo ennakoltakin tietää, ettei Helsingfors Dagbladin verstaista mitään ”kansallista” tule. Lopuksi kroniköri lohduttelee itseään sillä, ettei kansallis-puvuilla mitään kansallista merkitystä ole; eikä niitten suuri kansallinen merkitys todella allekirjoittaneellekaan selvinnyt, ennenkuin vasta silloin, kun ruotsikiihkoiset lehdet niitä suurella katkeruudella alkoivat vastustaa.

Muuten en ole kylläksi voinut ihmetellä, minkätähden ”Helsingfors Dagblad” tahtoo omistaa kansallispukuja yksinomaisesti Jyväskylän naisille. Senkötähden, että niistä täältä ensiksi julkisuuteen kerrottiin, vai senkötähden, että usein mainittu yksinkertaisuuden-seuran kokous juuri täällä pidettiin? Kuitenkaan ei siinä kokouksessa ollut läsnä kuin kolme naista Jyväskylästä, kaikki muut olivat toisista paikkakunnista tänne saapuneet. Mutta luultavasti tulee mainittu kohta vaan siitä, että meidän ruotsikiihkoiset oirivat jotakin hirmuista vaaraa, joka heille on Jyväskylästä tulevaisuudessa odotettavana. Ja syy pahaa pelätä; muistakaamme vaan se tosi-asia, että jo on kassa perustettu suomalaista yliopistoa varten tänne Jyväskylään. ”Kyllä varmaan Jyväskylästä vielä tulee Suomen Sioni, koska kivetkin sitä jo profeteeraavat ja huutavat ”amen!”, – kuulin hiljakkoin jonkun lausuvan ”Hämäläisen” tuonnoisien ennustuksien johdosta, ja juuri samaa päättää myöskin

Teppo.


Lähde: Päijänne 3.9.1878.