Kirje Jyväskylästä (30.4.1878)

Kirje Jyväskylästä. Kirjoittanut Minna Canth

Vaikka onkin nyt Huhtikuun viimeinen päivä ja siis vanhan tavan mukaan olisi lupa totuudesta syrjään poiketa, ei allekirjoittanut kuitenkaan, sen suoraan vakuutan, aio tätä vapautta hyväkseen käyttää. Täyttä totta siis jok’ainoa sana!

Tänään viikko oli Jyväskyläläisillä tilaisuus nähdä Kiven mainion komedian ”Nummisuutarit” näyttämöllä esitettynä. Tätä olimme hartaasti toivoneet jo suomalaisen teaterin täällä ollessa, viime syksynä, – mutta näyttämön ahtauden tähden se toivo ei silloin toteutunut. Seminarin mies-oppilaille olemme sentähden suuresti kiitolliset siitä kuin he, haitoista huolimatta, kuitenkin ryhtyivät tähän toimeen. Se vilkkaus ja raikkaus, jolla seminarilaiset, nämä kansan lapset, näyttelivät ”Nummisuutaria”, todistaa parhaiten tämän teoksen olevan todellisen mestarikuvan kansan elämästä. Ja juuri sen vuoksi ”Nummisuutarit” meitä niin erinomaisesti viehättääkin, niinkuin myös teoksen siveellinen ydin karkean pinnan alta meitä innostuttaa. Kuinka monta löytyy meidän ”sivistyneissä” nuorukaisissa, jotka Eskon ikäisinä eivät vielä väkeväin juomain ”tippaakaan ole kurkustaan alas laskeneet?” Kuinka monta, jotka eivät vielä koskaan ole valheen sanaa puhuneet, ja jotka niin vähän imartelevat kuin Esko? Kuinka monta, jotka ylipäätään ovat niin raikkaita ruumiin ja sielun puolesta, niin teeskentelemättömiä, niin lapsellisesti ymmärtämättömiä kaikissa pahoissa juonissa kuin Esko?

Todellisia luonnekuvia ovat samoin nummisuutari itse. Martha, hänen vaimonsa, lukkari, merimies, pelmanni, Mikko Vilkastus ja kaikki muutkin henkilöt. Voimme kuitenkin hyvin ymmärtää, että ne, jotka eivät likemmin tunne kansan luonnetta ja elämää, eivät myöskään voi täydelleen käsittää tämän näytelmän etevyyttä, vaan loukkautuvat kappaleen monesta karkeasta ja melskeisestä kohdasta. Mutta juuri semmoisena kuvaus on todenperäinen nykyisestä kansan elämästä. Jos karkeus Suomen kansassa vähitellen antaakin sijaa hienommalle ulkonaiselle sivistykselle, on se kuitenkin toivomme ja harras toivomme, että se vakaa, puhdas ja siveellinen ydin, joka ”Nummisuutarien” päähenkilössä, Eskossa, ilmestyy, on järkähtämättömästi pysyvä Suomen kansan ominaisuutena.

Kaupunkilaiset, etenkin porvarista, on nykyään innokkaasti ruvennut puuhaamaan vapaaehtoisen palo-sammutuskunnan toimeenpanemista. Tosin muutamat vakaat ja varovaiset pudistavat päätään ja arvelevat asian olevan niitä aatteita, jotka käytännössä eivät menesty, koska heidän mielestään kaupungin väkiluku on liian vähäinen kahden palosammutuskunnan ylläpitämiseen. Mutta koska aina into ja hyvä halu voittavat vaikeimmatkin esteet, tekevätpä usein mahdottomat mahdollisiksi, ja koska tässä asiassa on niin suurta harrastusta osoitettu, on syytä toivoa sen myöskin menestyvän. Sen tähden rohkenee allekirjoitettu puolestaan sulkea huomispäivän arpajaisia yleisön suosiolliseen huomioon, koska ne pidetään juuri paloaseitten hankkimiseksi.

Muutamat suomalaisen operan ystävistä täällä olivat eilen kokountunut keskustelemaan, mihin keinoihin olisi ryhdyttävä mainitun operan auttamisen suhteen, koska sen ensi vuoden oleminen ei vielä ole vakautettu. Päätettiin ensi syksynä pauna toimeen arpajaiset operan hyväksi, jota paitse samaan tarkoitukseen tässä tilaisuudessa lahjoitettiin 100 markkaa.

Huomenna siis on Toukokuun ensimäinen päivä, ja me saamme suulla ja sydämellä laulaa: ”Tou’on aika lähenee, Kylmät hallat vähenee, Päivä kirkkahasti Paistaa, ihanasti, Korkealta, Taivahalta, Siintävältä, loistavalta.” Mutta kaikille Vapuille, kaikille papeille ja kaikille muillekin ihmisille, mutta nuorisolle erittäinkin saa allekirjoittanut täten tehdä nöyrimmän ”hyvän päivän!”

Teppo.

Lähde: Päijänne 30.4.1878.