Kirje Jyväskylästä (5.2.1878)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirje Jyväskylästä.

Kirjoittanut Minna Canth


Maailma viisastuu – se on totuus, jota ei kenkään kieltäne. Vai kuinka? Olisikohan esim. kukaan Muuramelaisista viime vuonna näillä ajoin voinut uskoa, että tänä vuonna ihmisääni selvään kuuluisi heidän kylästään aina Jyväskylän kaupunkiin? Ja kuitenkin se mahdottomuus mahdolliseksi muuttui sen pienen koneen avulla, jota telephoniksi nimitetään. Tuota pikaa on näitä koneita levinnyt ja tullut käytäntöön, tehokkaita kokeilla ja tutkimuksilla niitä yhä täydellisimmiksi muodostetaan ja – kukapa arvanneekaan, minkä merkityksen tämä keksintö tulevaisuudessa saavuttaakaan! Mutta mitä sanotaan siitä Amerikassa tehdystä vieläkin uudemmasta keksinnöstä, jonka kautta kuinka pitkät puheet tahansa voidaan metallilevyn kanssa lähettää toiseen paikkaan maailmaa, jossa ne aivan lähettäjän omalla äänellä kertoo koko puheen, vieläpä uudistaakin sen satoja ja tuhansia kertoja. Tämä kuuluu mahdottomalta, mutta aivan tosiasiana sitä puhutaan Amerikasta ja Englannista. Kuinka käynee vaan pikakirjoitustaiteen kanssa, jos tämä keksintö paikkansa pitää; sillä onhan paljoa luonnikkaampaa panna metallilevy puhujan suun eteen ja sitten kaikessa mukavuudessa omassa suojassaan, oman pöytänsä ääressä kirjoittaa puhe paperille, sen mukaan kuin edessä oleva metallilevy sen kertoo.

Vielä kolmannenkin yhtä kummallisen keksinnön on nykyaika ilmituonut, nim. sen, että ilman, – juuri tuon saman ilman, jota keuh’oilla hengitämme, voi muuttaa nestemmäiseksi ja luultavasti kohdakkoin jähmeäksikin aineeksi. Ken takaa, ett’ei jälkimaailma vielä tämän keksinnön nojassa neuvottele keinoa, millä voi retkeillä korkealle yläilmoihin, – kentiesi kuinka kauas. Siitä taas tulee luonnollisena seurauksena olemaan se, että itsemurhia ei enään tapahdu, sillä, josko joku kyllästyykin elämään täällä murheen laaksossa, niin pääseehän siitä helposti kun pistää vaan riittävän määrän ilmaa eväskonttiin ja keksityllä keinolla matkustaa joko kuuhun taikka otavaan taikka mihin taivaankappaleesen vain mieli tekee. Tämä nyt kumminkin on vastaiseksi pelkkiä tulevaisuuden unelmia vaan. Mutta tosi asia on, että jos kaikki ihmisjärjen ja neron nykyisetkin tuotteet kerättäisiin ja pantaisiin kokoon, tulisi siitä varmaankin jo koko – Baabelin torni.

Paavin terveyden tila ei kuulu olevan minkään huono, kuin sitä ennen on luuleteltu. Sen mukaan, kun H. D. tietää kertoa, on hänellä tosin usein hengenahdistusta, joka kestää väliin neljänneksen tuntia, mutta näitä kohtauksia eivät hänen lääkärinsä enää vaarallisina pidä. Jalat ovat myöskin niin heikot, että käveleminen niillä on melkein mahdotonta, – mutta ei paavi siitä huolellisna ole, vaan paneepa asiasta välistä leikkiäkin. Niinpä tapahtui vuosi sitten, että eräs vaivaloinen raukka, joka muka luuli paavin sukan hänet parantaneen, kiirehti Romaan, jossa kertoi tämän ihmeen ja laski kiitollisena tarpeettomiksi tulleet sauvansa paavin jalkain juureen. ”Se täytyy tunnustaa,” sanoi paavi, ”että teillä on hyvä onni. Teidän jalkanne ovat parantuneet kun olette käyttäneet vaan yhtä ainoata minun sukistani, ja vaikka minä joka päivä pidän jaloissani kahta sukkaa, niin näette, missä tilaisuudessa yhtäkaikki olen!”

Ilmoista en tietääkseni vielä ole kertaakaan kirjeissäni mitään maininnut. Eikä niistä nytkään ole juuri muuta sanottavaa, kuin että kova tuuli ja tuisku on muutamia päiviä raivonnut, – tätä näet kirjoitetaan sunnuntaina – viivyttänyt postia ja ryöppyyttänyt paikoin kaduille kinoksia senlaisia, että sai kaalata polviaan myöten lumessa päästäkseen eteenpäin, kunnes lumireki kinokset tasotti.

Teppo.


Lähde: Päijänne 5.2.1878.