Kirje naapurin Jaakolle ja P:sen Aatamille (7.8.1860)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirje naapurin Jaakolle ja P—sen Aatamille

Kirjoittanut Anonyymi
Kirje naapurin Jaakolle ja P:sen Aatamille (Hull, 29.9.1860)
Lähde: Otawa, 18.8.1860, nro 8, s. 4. Artikkelin verkkoversio.


Kirje naapurin Jaakolle ja P—sen Aatamille.

Kirjoitettu ”Otavassa” P—n kaupunnissa 7 p. Elok. 1860.

Koska aikaa siksi sattui niin saan teille, hymät ystävät, vähän matkoiltani jutella.

Viime heinäkuun alkupuolla lähdettyäni, mänin ensin hollikyydillä Viipuriin ja sieltä Viktoria-höyryssä Pietariin. Silloin sain höyrylaivassa ihannella kaunista ilmaa ja suloisia oman paikan rantaseutuja, ranta-väylää kiidättäissä. Matkustavaiset muutkin näyttivät tyytyväisiltä, sitä myöten kun sitä voi arvata heidän iloisista puheistansa ystäväinsä keralla, kellä niitä matkakumppalina oli. Nurkumista en kuullut keltään muilta paitsi eräältä Pietarilaiselta, joka valitti Pietarista Viipuriin tultuansa saaneensa odottaa passiansa Polisista 2 tuntia. Pietarilainen ei näkynyt muistavankaan enään sitä minkälaiset puuhat oli ennen matkustajilla passein kirjoittelemisista Pietarissa ja Kronstaatissa. Nykyjään siellä höyrylaivoissa matkaajat ovat niistä melkein vapaat, varsinkin Pietarin, Kronstaatin ja Suomen välillä matkustavaiset, ja sitä muutosta kiittelevät itse Venäläisetkin.

Pietarista, niinkuin varmaan arvaatte, tulin minä Kronstaattiin, josta läksin kuunarillani purjehtimaan tänne P—iin. Alku-matkallani kohtasi minua (meitä) kovat ukon ilmat ja ne kävi erittäin kovasti. Minulle ne eivät toki tehneet sanottavia vahinkoita. Mutta 27 päivänä viime kuuta noin kello 9 iltaa oli ukon iili kaatanut Suomen tullijahdin N:o 4 kumoon 10 meri eli Italian penikulmaa lännen puolla Suursaarta. 4 vahtimestaria olivat onnistuneet päästä pikku veneesensä, mutta heidän päälikkönsä, E. Sahlsten[E. Sahlsten], oli täytynyt jäädä jahdin pohjan päälle. 28 p. kello ½ 6 aamua tapasin minä hänet siinä vilusena ja mähävoimasena. Miehieni kanssa pelastimme me hänet hukkumasta, nostimme jahdin ylössuin ja tyhjensimme sen vedestä. Siinä saimme tehdä noin 8 tuntia kovasti työtä. Onneksi sattui kuitenki kaunis ilma muutoin, paitsi laine teki pikkusen vastusta. Jahdin jo kuunarimme sivuun nostettua tulivat ne 4 edellä mainittua vahtimestaria 2:den Suursaaren miehen kanssa jaalalla ollen ja menossa Lovisaan. Jahdin N:o 4 ja E. Sahlstenin olivat luulleet tykkänään hukkuneen. — Sanalasku: ”kenen hepo suossa, sen käsi alinna” ei näkynyt oikeen sopivan heille. — Jahdista kun oli kumossa ollessaan kaatunut suuri osa paino-lastia ulos meren pohjaan, niin annoimme siihen omasta painolastistamme kiviä, niinikään autoimme heitä eväällä mitä meiltä ylettyi ja E. Sahlsten läksi jälleen miehinensä purjehtimaan, voimatta mitään muuta maksua työstämme toimittaa paitsi nöyrimmät kiitokset, jotka meidän puolesta tulkoot Jumalalle, joka olikin hänen oikia pelastajansa, me vaan teimme ihmisellisen velvollisuutemme niinkuin voimme.

Siitä päästyäni sain useamman päivän taistella kovien vastatuulten kanssa siksi kun viime lauvantaina pääsimme onnellisesti tänne P—in satamaan. Mitään muuta en osaa täältä sanottavaksi teille, ystäväiseni, jutella, ainoastansa voin sanoa että Tullivartion pidäntö oli tään kaupunuin sataman edustalla mitä uhkeimpia, varsinkin meitä kohtaan. Luultiin, näette, minun tuovan Viron viinaa sieltä P—rin puolta; niin ainaki kuulin omilla korvillani erään Tulli-höyryn kulettajan varovan. Tänne sisään tullessani sain kalujani availla koko kolmelle tullivartia-joukolle, ja kahdelle niistä juuri sataman väylään sisälle purjehtiessani. On sekin leikkiä aivan hellien sivussa loritella laivaa taka purjeisiin taas uudelleen kun juuri olet ne kerinnyt saada vetämään, vaikka sama tullihöyry, mistä herrat katselijat ovat, tulee juuri kanssasi samaan satamaan ankkuriin!!

Voikaat hyvin, rakkaat naapurini ja ystäväni, sitä toivottaa

ystävänne Eero.

J. M. Tämän kirjeeni jo valmiina ollessa sain kotoani tietää ett’et sinä, Jaakko veikkonen, saanut rukoilemallakaan herra postmestaria H—minassa tilaamaan niitä ½ vuosikertoja ”Mehiläisestä”, ”Sanomista Turusta” ja ”Hämaläisestä” No mitäpäs siitä — luetaan sitte vaan muita sanomalehtiä.

E.