Kirjeitä Afrikasta/13.8.1890
| Kirjeitä Afrikasta Kirjoittanut August Pettinen |
| Lähde: Suomalainen, 8.9.1890, nro 72, s. 3. Artikkelin verkkoversio. |
Oniipa 13/890.
Täällä — kuten kirjeen otsalta huomaatte — olen vielä Oniipassa. Hannula saapunee tänne tämän viikon lopulla tahi tulevan alussa, ja silloin on minun emäntineni muuttaminen takaisin Olukondaan — toistaiseksi. Johtokuntamme on päättänyt laajentaa täkäläistä työalaamme ja on määrännyt Alén’in ja minun Uukuambissa lähetystyötä alkamaan. Mitäpäs tässä siis muuta kuin taas matkasauvaa veistämään. Lähtö ei taidakaan sentään tulla niin aivan pian tapahtumaan. Ondongan valtio taivas on taas vetäytynyt synkkään pilveen, jotta taitaa olla parasta pysytellä paikoillaan, kunnes ukkosen-ilma on ohitse. Tuo hallitsija-veljesten — Kambonden ja Nehalen — välinen, näennäinen ystävyys on taaskin rikkaantunut. Nehale on uhannut tulla valloittamaan tätäkin puolta valtakunnasta. Joku päivä takaperin oli hän lähettänyt tämän puolen herroille sanan, että nämä valaisivat kuulia valmiiksi, jos heillä on aikomus ruveta vastustamaan. Sota on siis julistettu. Nehalea odotetaan jokapäivä sotajoukkeineen tälle puolelle ilmestyväksi. Ampumavarojen vähyys ja huono kuri hänen leirissään viivyttänee hänen tuloaan. Sanotaan hänen tässä joku päivä takaperin olleen jo tulossa, mutta täytyi kääntyä tieltä takaisin, kun muutamat vanhemmat sotapäälliköt kieltäytyivät seuraamasta. Urheuttaan ja mahtiaan osoittaakseen ryöstätti hän pari viikkoa takaperin muutamia piirikuntia Kambonden alueella. Mutta tästä ei ollut kuningasparka tietävinään. Hän on hyvin raukkamainen hallitsija, oikein niitä viimesiä nuhjuksia. Olen kuullut kerrottavan, että hän olisi jo aikoja sitten paennut ja jättänyt hallituksen Nehalelle, mutta valtakunnan ylimykset ovat sitä vastaan. Ei siis ihme jos Nehale pitää häntä vain narrinaan ja kohtelee häntä joutavanpäiväsenä poika-nulikkana. —
Isänsä vastustelemista näkyy N. pahimmin pelkäävän. Ukolla onkin vahva puolue, joka ei tahdo suoda Nehalelle ylivaltaa. Jos N. onnistuu saamaan isänsä pois tieltään, on veli hyvin helposti voitettu. Ja se näkyykin olevan hänellä tarkoituksena. Viime viikolla oli hän lähettänyt sisarensa isälleen sanomaan: ”pakene, tahi muutoin kuolet; minä tulen.” Tästä oli ukko pelästynyt niin, että oli vähällä järkensä menettää, mutta ei vaan ole uskaltanut pakoonkaan lähteä; Kambonde kuuluu häntä estelevän.
Näinä päivinä ei ole Nehalen puolelta mitään kuuluneet. Luultavasti varusteleikse hän ryntäykseen.
Tällä kannalla ovat nyt täkäläiset valtio-olot. Miten ja milloin ne selvenevät, on vielä hyvin epätietoista. Se nyt ainakin on varmaa, että Nehale ei lakkaa rettelöimästä, ennenkun hän on joko kaatunut tahi voittanut. Melkein siltä näyttää, että Kambonden hallitusaika lähenee loppuansa. — Levottomina odotamme ratkaisevaa hetkeä, sillä sehän tietysti tulee tuntuvasti koskemaan meihinkin sekä lähetystyöhön täällä. Jos Nehale pääsee yksin-valtiaaksi hallitsijaksi, käypi olomme täällä hyvin arveluttavaksi tahi tulee ainakin oloissamme ja asettumisessamme suuria muutoksia tapahtumaan; siksipä emme nyt uskalla ruveta vähiä voimiamme hajoittamaan, ennenkun oloissa on jonkunlainen muutos tapahtunut. Kaikkivaltias Jumalamme on kumminkin aina ja joka hetki turvamme ja varjeluksemme. Hän voi raa’immankin pakanan tuumat ja toimet kääntää ja käytää valtakuntansa hyväksi ja nimensä kunniaksi. —
Sadeaika, kesä ihana on täällä jo ohitse. Syksy on käsissä. Kylmät koillistuulet ovat ruvenneet puhaltelemaan. Vihreät heinäkedot ovat kellastuneet, kuihtuneet, kuolleet. Sanalla sanoen syksy esiintyy täydessä karvassaan; ei kuitenkaan syksy siinä merkityksessä kuin siellä Suomessa, vaan siinä merkitytsessä kuin syksy-sanaa voi Afrikan oloihin sovittaa.
Yöt ovat olleet tässä kuussa jo hyvin kylmät ja kolkot; eipä lämpömittari sydänpäivilläkään ole noussut 30°, 32° korkeammalle. Öillä on se laskeutunut + 4[°], + 3° — Kylmät yöt ja koillistuulet ovat tuoneet monellaisia sairauksia, varsinkin yskää ja nuhaa mukanaan. Sairaita on käynyt runsaasti lääkittävänäni, keskimäärin noin 10 henkeä päivässä. Näyttääpi siltä kuin influenza olisi jo tännekin tiensä löytänyt. Viime kuukausina oli se Kap’maalla raivonnut. — Näihin aikoihin asti olemme me molemmat — vaimoni ja minä — pysyneet jotakuinkin terveinä, mutta näinä päivinä olemme olleet hyvin huonovointisia. Toivottavasti tästä sentään taas pian toinnumme entiselleen.
Työmme, Jumalan kiitos, kulkee tavallista menoaan eteenpäin. Viime sunnuntaina kastettiin Olukondassa 52 henkilöä, enimmäkseen täysi kasvuisia. Sanokoot vastustajamme mitä tahansa, mutta onhan tämäkin todistus siitä, että turhaan emme täällä työtä tee. Olkoon tästä Herralle kiitos ja kunnia!
Toiste enemmän, jos eletään. —
A. P.