Kirkastuksen vuorella

9. Kirkastuksen vuorella. Kirjoittanut Simo Korpela

Ah tässä mun on hyvä olla

Sun luonas, Jeesus armoinen!

Täss’ saatan uskon katsannolla

Jo nähdä ijäisyytehen.

Tääll’ loppuu muutteet

Ja onnen vaiheet

Ja taukoo puutteet

Ja itkun aiheet,

Ja sydän nauttia rauhaa vaan

Saa rakkaassa Herrassaan.

Täss’ sammuu Eliaan kiivas henki

Ja lauhtuu uhkat Mooseksen.

Ja kasvot loistaa kumpaisenki

Paisteesta Herran kirkkauden.

Tääll’ lakkaa, laki,

Sun nuhdevirkas.

Niin kurjallaki

On katse kirkas,

Kun sydän särjetty autuutta

Saa nauttia Herrassa.

Täss’ elon taakan raskas paino

Ei tunnu raskaalt’ ollenkaan.

Ja haavoja, joit’ iskee vaino,

En luonas, Jeesus, huomaakkaan.

Täss’ surun juuret

Ja okaat katkee,

Täss’ aatteet suuret

Ja pienet ratkee,

Täss’ elon tarkotus selviää,

Jok’ ajassa himmeeks jää.

Täss’ olkoon mulla onnen maja,

Joss’ asua saan päivin, öin!

Ja kirkkauttas, Vapahtaja,

Täss’ ihailen ja ikävöin.

Näin uskoss’ voittaa

Voin maailmanki.

Uus aika koittaa

Ja aineen vanki

Vapautuu kahleista elon tään

Ain’ luoksesi elämään.

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.