Kirkastuksen vuorella

Wikiaineistosta
9. Kirkastuksen vuorella.

Kirjoittanut Simo Korpela


Ah tässä mun on hyvä olla
Sun luonas, Jeesus armoinen!
Täss’ saatan uskon katsannolla
Jo nähdä ijäisyytehen.
Tääll’ loppuu muutteet
Ja onnen vaiheet
Ja taukoo puutteet
Ja itkun aiheet,
Ja sydän nauttia rauhaa vaan
Saa rakkaassa Herrassaan.
Täss’ sammuu Eliaan kiivas henki
Ja lauhtuu uhkat Mooseksen.
Ja kasvot loistaa kumpaisenki
Paisteesta Herran kirkkauden.
Tääll’ lakkaa, laki,
Sun nuhdevirkas.
Niin kurjallaki
On katse kirkas,
Kun sydän särjetty autuutta
Saa nauttia Herrassa.
Täss’ elon taakan raskas paino
Ei tunnu raskaalt’ ollenkaan.
Ja haavoja, joit’ iskee vaino,
En luonas, Jeesus, huomaakkaan.
Täss’ surun juuret
Ja okaat katkee,
Täss’ aatteet suuret
Ja pienet ratkee,
Täss’ elon tarkotus selviää,
Jok’ ajassa himmeeks jää.
Täss’ olkoon mulla onnen maja,
Joss’ asua saan päivin, öin!
Ja kirkkauttas, Vapahtaja,
Täss’ ihailen ja ikävöin.
Näin uskoss’ voittaa
Voin maailmanki.
Uus aika koittaa
Ja aineen vanki
Vapautuu kahleista elon tään
Ain’ luoksesi elämään.


Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.